KOLMEN LAPSEN KAAOS



Kun aloin odottamaan meidän kolmatta lasta, mun äiti kertoi lukeneensa jostain tutkimuksesta, jossa perheet joissa on kolme lasta ovat onnettomimpia. Ei hän mitään pahaa tarkoittanut, mutta kertoi vain ohimennen. Tämä ei tietenkään tehnyt mun fiiliksiä yhtään paremmaksi, kun jo stressasin valmiiksi kaikesta, kun raskaus tuli niin yllätyksenä.

Nyt meillä on takana kohta kaksi vuotta kolmen lapsen kanssa, ja vieläkin saan paljon kyselyjä, että onko se rankkaa, miten se eroaa siitä, kun on yksi tai kaksi lasta.

Faktahan on se, että kädet on täynnä kokoajan.

Tähän voi myös vaikuttaa se, että meidän kahden nuorimman ikäero on vain yhden vuoden ja kuukauden.
 Meillä on arki ollut kokoajan hyvin aikataulutettua. Meillä toistuu päivässä samat asiat melkein minuutin tarkkuudella ja ilman sitä en tiedä missä oltais.
Vaikeimpia tilanteita on nukkumaan menot. Ollaan vaihdettu tämän kahden vuoden aikana lapsia eri huoneisiin ja eri kokoonpanoilla, mutta nyt kaikki nukkuvat samassa huoneessa.
Nukutetaan pääsääntöisesti aina yhdessä lapset, esikoinen nukahtaa AINA ensimmäisenä, alle kymmenessä minuutissa, mutta meidän kaksi-ja kolmevuotiaat uhmataaperot vetävät kyllä yleensä puolen tunnin-tunnin showt ennenkuin nukahtavat.

Jokainen lapsi on yksilö.

Uskoisin, että se kuinka helppoa tai kuinka vaikeaa useamman lapsen kanssa on, riippuu siitä minkä luonteisia lapset on. Toiset on temperamenttisimpia kuin toiset, toiset testavaavat rajojaan enemmän tai nukkuvat huonommin.
Se riippuu myös lasten iköerosta. Sanoisin, että pienessä ja isossa iköerossa on molemmissa puolensa. Pienessä ikäerossa on tottunut jo siihen vaipparumbaan ja valvomiseen, kun taas isommassa ikäerossa tarvii "huolehtia" vaan siitä vauvasta, kun isompi sisarus on jo sen verran itsenäinen, että syö itse, pukee itse, käy vessassa itse.
Mutta ajattelen sen niin, että sisarukset ovat siunaus, ja jos mä pystyny antamaan lapsilleni jotain niin tärkeää ja ainutlaatuista, kestän mä muutaman vuoden valvomiset ja uhmataistelut.

Päiväkoti avuksi arkeen ja jaksamiseen.

Nyt mä olen valvonut kolme vuotta. Kokonaisia nukuttuja öitä mulle on kertynyt alle 50. Valehtelisin jos väittiäisin, etten ole väsynyt ja uupunut. Nyt ollaan siinä pisteessä, että valvotut yöt vaikuttaa mun kokonaisvaltaiseen jaksamiseen,  muistamiseen ja mielialaan. Ja nyt lapset aloittaa päivähoidon, ja mä nukun univelat pois siihen asti, että mulle aukeaa opiskelupaikka tai työ.
5 kommenttia on "KOLMEN LAPSEN KAAOS"
  1. kävelinköhän mie laput silmillä sun ohi just siinä messukuksen pihalla mansikoiden edessä? ':D hyvä silleen jälkiviisaasti jäädä tuijottaan perään että hetkinen :D

    VastaaPoista
  2. Kunpa olisin tajunnut olla noin fiksu ja jämpti aikoinaan kuin sinä nyt olet, mutta ei,vaan sitkuttelin ja uhriuduin ja riu’uin turhaan liian pitkään. Neljä vuotta myös nukkumatta, sitten töihin. Nyt sairaslomalla uupumuksesta ja keskivaikea masennus. Olisipa vaan tajunnut nukkua niitä univelkoja pois... hyvää kevättä sinulle! Ja akkuja täyteen!

    VastaaPoista
  3. Huh, samoja juttuja täällä mietitään ja jännitetään. Ei mene enää kauaa kun konkreettisesti pääsee kokemaan mitä se arki kolmen lapsen kanssa sitten on! <3

    VastaaPoista
  4. Voi miten ihania kuvia, näytätte ihan toisiltanne! Meillä on myös kolme lasta, olen oikeastaan aina pitänyt sitä sellaisena lukuna, että perhe on täysi. Kolme on hyvä. Mun unenlahjoilla (voin halutessani nukkua muutamassa minuutissa missä vain) univelkaakaan ei juuri ole syntynyt. Katsotaan mihin tää homma etenee, kunhan nuorinkin kasvaa...

    VastaaPoista
  5. Hauska lukea näin yhden lapsen äitinä näitä postauksia siitä millaista on kun on useampi lapsi :D Kiva elämän makuinen teksti.

    VastaaPoista

Custom Post Signature

Custom Post  Signature