ESIKOULUUN

Toissaviikolla ilmoitin meidän esikoisen esikouluun. Eskariin. Apua, nyt jos milloinkaan iskee kriisi siitä, kuinka nopeasti aika meneekään. Miten tosta mun pienestä pojasta kasvoi ihan yhtäkkiä näin iso? Miten mä löysennän napanuoraa, kun ensi vuonna ekaluokkalaisen pitäisi kävellä yksin kouluun ja koulusta kotiin? Ja olla yksin kotona? Siis miten tästä selviää. En osaa sanoa kriiseilenkö pienempien sisarusten kohdalla samalla tavalla, kun siinä on isoveli, joka valvoo ja pitää vähän silmällä.

Mut nyt mä menen itseni edelle. Ensin esikoulu. Syksyyn mennessä meidän täytyy hankkia esikoiselle oma koulupöytä, kun mun käsittääkseni nykyään eskarista saa tehtäväkirjan, jota tehdään. En tiedä saako sen kotiin, mutta koulupöytä on hyvä olla jos treenataan kirjaimia ja numeroita tai ihan vaan vaikka väritellään värityskirjaa. Tästä päästäänkin hyvin siihen, että toivon meidän saavan isomman asunnon syksyyn mennessä. Ollaan etsitty 4h+k, niin että esikoinen saisi oman huoneen. Limpulla on niin paljon isompi ikäero näihin meidän nuorempiin nähden, mutta toisaalta pojat tykkäävät niin paljon uudesta kerrossängystään, joten voi olla että Rosalie saa oman huoneen ensin.

Ajateltiin myös hankkia Limpulle ensimmäinen oma puhelin syksyksi, niin että kerkeää vuoden kunnolla treenata sen kanssa, ennenkun menee kouluun ja silloin sitä puhelinta on osattava käyttää, kun soitellaan ja watsappaillaan aamuisin ennen kouluun menoa ja valmistellaan, että pärjääkö ja muistaako ja koulun jälkeen jos menee vaikka kavereille. Ennen vanhaa hän oli kotipuhelimet ja muistettiin kaikkien kavereiden kotinumerot ja sitä puhelinta osattiin käyttää jo tosi pieninä. Näin se aika vaan menee eteenpäin ja tunnen oloni aivan tajuttoman vanhaksi!

Muilla ikäkriisiä?



2 kommenttia on "ESIKOULUUN"
  1. Mulla oli samanlaisia fiiliksiä vuosi sitten. Tajusin yhtäkkiä ajan kulun tosi konkreettisesti. En tiedä, oliko mulla varsinaista ikäkriisiä tai miehinkö niinkään omaa ikääni, mutta oli jollain tavalla shokeeraavaa huomata, kuinka äkkiä meidän ensimmäisestä vauvasta onkaan kasvanut iso!

    Lapsen lähtiessä ekaa kertaa eskariin sattui niin, että olin yövuorossa. Mies vei lapset aamulla ensin hoitoon, josta eskarilaisen aamu jatkui parin tunnin päästä ensimmäisellä eskaripäivällä. Mulle oli kova paikka, kun en töiden vuoksi päässyt viemään lasta eskariin. Mies kävi sitten työpaikallani lasten kanssa ja kyllähän sitä heidän lähdettyä oli pakko muutama kyynel tirauttaa.

    Myös toisen lapsen kanssa meillä alkaisi olla tuo ilmoittautuminen ajankohtainen. Ja luulen, ettei se sen helpompaa ole nytkään. Kaikenlaisia fiiliksiä onkin aiheen suhteen jo ollut.

    Kotona yksin olemista ei ole onneksi tarvinut vielä miettiä ja nyt kun meidän perhe loppukeväästä kasvaa neljännellä lapsella, olen syksyn kotosalla eikä sitä siis tarvi vieläkään miettiä.

    VastaaPoista
  2. Oi vitsi miten ihana tilanne teillä että olet kotona kun koulu alkaa. Meilläkin äiti oli kotona kotona kun sisko aloitti koulun ja isä kun minä alotin, joten jouduin olla yksin vasta kolmannella luokalla enkä silloinkaan varsinaisesti yksin kun oli iskosisko siinä :)

    VastaaPoista

Custom Post Signature

Custom Post  Signature