Kaaos kaupungilla

Mä nykyään käyn harvemmin lasten kanssa yksin keskustassa. Yleensä mennään koko perhe yhdessä, tai käytetään muita kauppoja, ettei keskustaan ole tarvetta lähteä. Tänään kuitenkin, mun oli päästävä apteekkiin ja lähin apteekki on keskustassa ja ajattelin, että pidetään kiva vapaapäivä lasten kanssa ja käydään keskustassa kiertelemässä.

Riemu oli revetä jo matkalla sinne, kun Rafael karkasi rattaista hyppimään vesilammikoihin, eikä hänellä tietenkään ollut kumpareita jalassa. No tästä selvittiin, ja sain hänet takaisin rattaisiin. 
 Päästiin keskustaan ja mentiin apteekkiin. Rafael luuli että oltiin jäämässä pidemmäksi aikaa ja hän voi mennä leikkimään, mutta ymmärsi kuitenkin, kun sanoin, että nyt käydään vaan nopeasti. Hän ei kuitenkaan suostunut tulla takaisin rattaisiin, vaan koitti karata ulos apteekista, joka sijaitsee ison risteyksen kulmassa. Onneks Limppu oli mukana ja taklasi pikkuveljen apteekin oviaukkoon. Ilmeisesti tällainen sirkus on hyvin harvinaista meidän kaupungissa ja jokainen asiakas, sekä myyjät jäivät katsomaan ihmeissään poikien painimatsia....


Jatkettiin matkaa kauppakeskukseen ja sieltä selvittiin kauppaan ja pois uhkailu-kiristys kombolla ja päästiin heseen. 
 Syötiin rauhassa ja ruokailun jälkeen pojat menivät "leikkipaikalle" ja mentiin Rosalien kanssa rattailla siihen viereen istumaan. Istuin tolpan takana ja näin vain Limpun ja Rafael oli tolpan toisella puolella, metrin päässä musta... Siihen asti kun ei enää ollutkaan. Sinkosin samantien ylös ja kysyin Limpulta "MISSÄ RAFAEL?!??!!?" Limppu syöksyi ovesta ulos ja näki Rafaelin ISTUMASSA RULLARAPPUSISSA NAURESKELLEN MATKALLA YLÖS. Siinä vaiheessa mulle iski paniikki ja rykäisin rattaat ulos hesestä, käskin Limpun jäädä vahtimaan Rosalieta ja rattaita ja juoksin rullarappusiin, joiden yläpäässä onneksi kaksi ystävällistä naista otti Rafaelin kiinni, ettei sormet tai vaatteet jääneet rullarappusten väliin.

Päästiin pihalle kauppakeskuksesta ja olin luvannut lapsille, että matkustetaan bussilla takaisin kotiin, ja päästäisiin paljon nopeammin sillä, päiväuniajan lähestyessä kovaa vauhtia.
Bussissa Rafaelilla sitten väsymys otti vallan, eikä hän suostunut olla rattaissa,  eikä sylissä, vaan koitti päästä painelemaan bussin pysähdysnappuloita. Tämähän ei käynyt päinsä, joten otin Rafaelin syliin ja pidin sitä siinä hänen rimpuillessa, huutaessa, kiljuessa ja karjuessa. Meidän edessä istui vanhempi rouvashenkilö, jolle tämä oli selvästi liikaa. Hän kääntyi jatkuvasti katsomaan meitä, pyöritteli silmiään, päätään ja tuhahteli kovaan ääneen.

Mä en millään tasolla suostu pahoitella mun lasteni lapsenomaista käytöstä, en anteeksi pyytävällä katseella, en millään. Koska lapset saa tuntea myös yleisillä paikoilla. Joten mä katsoin kasuaalisti koko matkan ulos ikkunasta pieni hymy naamalla, välittämättä tippaakaan Rafaelin raivareista, saati siitä rouvasta. 

Kun jäätiin bussista, kiitin kuskia kyydistä, niinkuin tapoihini kuuluu joka kerta ulos astuessani ja kotona pienet pääsi heti nukkumaan, toinen ulkovaatteet päällä meidän sänkyyn, kun nukahti rattaisiin ja toinen pienen taistelun jälkeen omaan sänkyynsä.
6 kommenttia on "Kaaos kaupungilla"
  1. Bussissa paljon matkustaneena voin sanoa että lapsen kiljuminen käy todella ikävästi korviin! Vihlaisee oikein syvältä korvan sisältä. Varsinkin jos särkee päätä tai on juuri aamulla herännyt niin mikään ei ole pahempaa kuin se rääkyminen. Eikä vanhemmat yleensä tee asialle mitään. Usein huutaja on vasta pieni vauva ja mielestäni vanhemman tehtävä on vauvaa rauhoitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla ei taida olla lapsia? Koska jos olisi, tietäisit ettei lapsia aina niin vaan rauhoiteta. On eri syitä miksi lapsi itkee, ja aina kaikki keinot ei auta. Uskon että jokainen äiti tekee kuitenkin parhaansa lapsensa kanssa. Jos muut ihmiset häiritsee yleisissä kulkuvälineissä, niin sitten täytyy ajaa ajokortti ja ostaa auto, tai vaan kestää kaikki kanssamatkustajat :)

      Poista
    2. Ai luoja :D ei, mulla ei ole lapsia, munkin korviin sattuu lapsen huuto mutta tiedän tasan tarkkaan että vanhemmat tekevät kaikkensa saadakseen pieni rauhoittumaan :D yleensä kun se tilanne näyttää siltä että "ei tee mitään" tuntee tämä vanhempi jo lapsensa niin hyvin että tietää ettei siitä huutoa saa loppumaan muulla kun että antaa huutaa ;) kyllä meille tänne maailmaan ääntä mahtuu! Ja mitä luultavammin sinä ano olet tehnyt pienenä täysin samaa ;)

      Poista
    3. En minä rauhoittele vauvaa bussissa muuta kuin tarjoamalla tuttia ja heijaamalla vaunuja. Liikkuvassa bussissa on todella vaikeaa ja vaarallista ottaa lapsi pois vaunuista kesken matkan. Jos lapsi hermostuu vaunuissa bussissa, en siis todellakaan sylittele häntä.
      Itse kuuntelin bussissa musiikkia ennen lapsia, jos koin muiden melun häiritsevänä. Suosittelen siis sitä tai korvatulppia.

      Poista
    4. Niinpä, uskon myös että jokainen vanhempi tekee just se minkä pystyy, ja kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu :D ja vaikka näyttäiskin siltä ettei vanhempi tee mitään rauhoittaakseen lastaan, voi olla ettei siinä tilanteessa ole enää mitään tehtävissä, kuin pitää lapsi aloillaan istumassa ettei satu mitään vahinkoa.

      Mulla on itseasiassa täydelliset kuulokkeet joiden läpi ei varmasti kuulu yhdenkään lapsen itku tai huuto ;)

      Poista

Custom Post Signature

Custom Post  Signature