7. toukokuuta 2017

Vuosi kolmen lapsen äitinä

Vuosi kolmen lapsen äitinä takana. Millaista arki kolmen lapsen kanssa on? En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, koska se millaista arki kolmen lapsen kanssa on, riippuu ihan täysin siitä minkälaisia omat lapset on. En usko, että kukaan voi täysin suunnitella omaa elämäänsä etukäteen. Mulle ainakin omat suunnitelmat on kokoajan menneet uusiksi lasten myötä ja oon huomannut, ettei mitään oikein voi ennustaa.




Meillä ensimmäinen lapsi oli helppo isolla Hoolla. Ollaan naureskeltu, että miten helpolla me oikein ollaankaan päästy!

Toinen lapsi osoittikin millainen voi haastava vauva olla. Rafaelilla oli koliikkia ja refluksia, mitään ei diagnosoitu, koska ei saatu apua, vaikka sitä haettiin. Kaikki lähetteet sairaalle palautettiin ja käskettiin vaan koittaa jaksaa. Rafael valvoi yöt. Ja varmaan kaikki refluksivauvojen vanhemmat tietää, että on täysin eri asia herätä 5-7 kertaa yössä "normaalin" vauvan kanssa, antaa hänelle maitoa ja vauva käy takaisin nukkumaan. Kuin herätä 5-7 kertaa refluksivauvan kanssa joka ensin itkee nälkäänsä, nukahtaa viideksi minuutiksi, jonka jälkeen täytyy yrittää pelastaa vauvaa tukehtumasta omaan oksennukseensa, sitten vauva huutaa naama punaisena kipuhuutoa kaksi tuntia, ennenkun nukahtaa pariksi minuutiksi ja kohta koko homma alkaa alusta.

Meidän kolmas lapsi olikin helpon ja vaativan väliltä, kallistuen siihen helpon puolelle. Kävimme keskimmäisen ja nuorimman kanssa vyöhyketerapiassa, ja siinä missä keskimmäisen kanssa käytiin neljä kertaa ja saatiin vyöhyketerapiasta vähän apua, niin nuorimman kanssa yksi ainoa kerta riitti rauhoittamaan itkuisuutta ja alkavaa koliikkia.


Kun meidän vauvavuosi keskimmäisen kanssa oli aivan tajuttoman raskas, olin varma, ettei päästä yhtään helpommalla kun kolmas syntyy. Ja oikeessahan mä olin. Toisaalta kaksi vauvavuotta jo itsessään on raskasta, mutta nyt valvoin vauvan lisäksi keskimmäisen kanssa, joka joko oireili edelleen relfuksia, allergioita, temperamenttia tai kaikkia niitä yhdessä.

Mä voin sanoa, että me selvittiin. Me selvittiin kahdesta vauvavuodesta peräkkäin. Mä hoidin yöt ja päivät yksin miehen ollessa töissä, koska hänelle ei ollut kertynyt isyyslomaa, koska oli vasta aloittanut uudessa työssä, eikä vanha työ ollut kestänyt tarpeeksi pitkään, että isyysvapaita olisi kertynyt. Kun mies tuli töistä kotiin kävin yleensä nukkumaan päiväunia hetkeksi, että jaksoin taas yöllä valvoa.

Vuosi kolmen lapsen äitinä on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Mutta kaikesta selviää kun on pakko. Nyt meillä ei enää valvota joka yö mutta arjessa on taas uudet haasteensa, kuten kahden pienimmän uhma, viisivuotiaan kasvu ja omapäisyys.


Mutta vaikka me selvittiinkin niin musta tuntuu pahalta lukea tekstejä tai kuulla jonkun sanovan, että se on itsestä kiinni ja omasta asenteesta kiinni millaista arkea elää. Kun takki on ihan tyhjä, itsestään on antanut 150% ja lapset silti saavat itkupotkuraivareita kaupassa, kun lapset tappelevat ja kinaavat keskenään, onko se siltikin asenteesta kiinni millaista arkea lasten kanssa elää?

No ainakin voin ylpeänä sanoa, että meidän lapset uskaltaa tuntea ja uhmata. Että heillä on aina se turvallinen ja luotettava aikuinen kenen kanssa voi tuntea niitä ikäviäkin tunteita.

Mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois. Meidän lapset osoittaa tempperamenteillaan, että tulevat varmasti pärjäämään elämässä. Vaikka he tappelevatkin, niin heillä on silti niin uskomaton side toisiinsa, ettei voi kun olla onnellinen, että saatiin kolme lasta. Ja kaikki tämä on kasvattanut meitä vanhempina aivan älyttömästi. Meidän suhteesta on tullut lujempi ja osataan puhaltaa yhteen hiileen paremmin kuin koskaan. Ja kaikki tämä on opettanut tunnistamaan missä menee omat voimavarat, miltä tuntuu kun ne loppuu ja silti saada jostain voimaa jatkaa eteenpäin.

Vaikka meillä on ollutkin rankkaa niin niitä positiivisia juttuja on kuitenkin enemmän. Koko meidän perhe on se mistä oon unelmoinut. Joka päivä meidän lapset saa mut nauramaan ja tekee mut niin onnelliseksi. Ja niin kliseiseltä kun se kuulostaakin niin mulla on se tunne että mun elämä on saanut tarkoituksen meidän lapsien myötä.

1 kommentti :

  1. Ihana lukea tällainen näkemys lapsiperhearjesta ja siitä miten lasten temppera todellakin vaikuttaa siihen millaista arkea elää. Arvostan itse enemmän vanhemmuutta jota on oikeasti koeteltu, tuo näkemystä elämään. <3

    VastaaPoista