19. huhtikuuta 2017

Helppo B KN Special

Maanantaina vihdoin koitti kisat. Mun neljännet kouluratsastuskisat, toiset aikuisiällä. Mun kokemus harjoitus/kouluratsastuskisoista on siis aivan minimaalinen, mutta viime kesänä päätin, että nyt kun oon viiden vuoden sisään tehnyt kolme lasta, ollut kolme kertaa raskaana ja ratsastus ollu jokaisella kerralla luonnollisesti tauolla, että nyt on vihdoin ratsastuksen vuoro, kun lapset on tehty. 

Mä ratsastin viime syksynä harjoituskisoissa Helppo C. Oon mennyt sen aiemmin vuonna 2004, mutta en saanut tarpeeksi pisteitä, että se olisi mennyt läpi. Tällä kertaa pääsin sen rimaa hipoen läpi ja nyt kevään kisoissa pääsin osallistumaan eri luokkaan vihdoin.

Mun oli tarkoitus mennä kisoihin Saralla, jolla olin ratsastanut muutama vuosi takaperin paljonkin, joka sittemmin muutti tuolta tallilta pois ja tuli nyt yllärivisiitille. Kukaan ei osannut sanoa kauanko Sara on tuolla tallilla ja sovittiin, että saan osallistua sillä kisoihin. Kuitenkin kaksi päivää ennen kisoja, Saran omistaja haki Saran pois ja jouduin vaihtamaan hevosta. Hevosen vaihtaminen näin yllättäen ei oo ihan pikkujuttu, koska jokaista hevosta pitää ratsastaa vähän eri tavalla ja kun treenaa pidempään yhdellä tietyllä hevosella niin se yhteistyö sujuu aina vaan joka kerta paremmin. 

Osallistuin nyt siis kisoihin hevosella, jolla oon mennyt yhteensä alle kymmenen kertaa ja sunnuntaina, päivää ennen kisoja ratsastin Dannylla tunnin ja menin radan läpi. Mua jännitti aluksi kisat ihan hirveesti ja kun mä puhun jännityksestä, niin tarkoitan sellaista jännitystä, että sydän hakkaa, adrenaliini virtaa täysillä kehossa, jalat puutuu ja koko kroppa alkaa tärisemään. Tämähän luonnollisesti siirtyy hevoseen ja sen käytös saattaa muuttua hyvinkin paljon.

Nyt sain kun sainkin itseni kontrolliin, enkä mennyt lukkoon. Mun oma tavoite oli saada puhdas rata, muistaa rata oikein eikä saada yhtään virhepistettä. Saada siirtymiset ajoitettua juuri oikeille kohdille ilman hevosen vastusteluja. Lähdin vähän sillä asenteella, että on jo saavutus jos en joudu keskeyttää rataa, eikä hevonen pukita. Mun ylläriks rata menikin ihan superhyvin! Sain jopa niin paljon pisteitä että läpi mentiin, enkä ollut viimeinen!

Tästä on vaan treenillä matka ylöspäin ja ens kisoihin oon toivottavasti vielä valmistautuneempi!

2 kommenttia :

  1. Onnittelut hyvästä kisakokemuskesta! Itse kilpailen laskuvarjo/tuulitunnelilla ja myös minulla on kisajännitystä. Omalla kohdallani toimii, kun ihan juuri ennen suoritusta hymyilen ja hengitän muutaman kerran. Pyrin hynyilemään koko suorituksen ajan, se rentouttaa, vaikka ei uskoisi, että niin pieni juttu voisi toimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) täytyy ens kerralla muistaa hymyillä jos se auttaisi :)

      Poista