9. maaliskuuta 2017

Naistenpäivä

Eilen oli mun ensimmäinen naistenpäivä tytön äitinä ja se sai mut ensimmäistä kertaa kunnolla havahtumaan naistenpäivän tarkoitukseen. Aloin olla aika kypsä facebookissa kiertäviin "lisää tämä seinällesi ja jossei miehesi kommentoi tähän minuutin sisällä, hän on sinulle velkaa jalkahieronnan, suklaata...." blaa blaa.

Missä vaiheessa naistenpäivästä tuli päivä, jolloin tärkeimmässä roolissa on se, kuinka paljon miehesi sinua huomioi? Kuinka paljon saat kukkia tai suklaata?
Tajusin, että mä en halua, että mun tytär määrittää omaa naiseuttaan ja tärkeyttään sen kautta hankkiiko hänen mies hänelle kukkia tai lahjoja.

Naistenpäivän kuuluisi olla muistutus siitä, mihin saakka me ollaan päästy juuri nimenomaan ilman niitä miehiä. Tiedän, että vielä on paljon tehtävää ennenkuin voidaan puhua tasa-arvosta miehen ja naisen välillä, mutta pitkä matka ollaan jo tultu ja sitä meidän kuuluu juhlia naistenpäivänä.

Niimpä me eilen lähdettiin kauppaan Rafaelin ja Rosalien kanssa ja ostin itse itselleni ja tyttärelleni naistenpäiväkukat ja iloitsin siitä vapaudesta jollaisena tyttönä, naisena itse olen saanut kasvaa ja millaisena tyttäreni saa kasvaa.

2 kommenttia :

  1. Hyvä teksti! Ihan samat ajatukset pyöri mielessä eilen.
    http://viivyvierellain.blogspot.fi/

    VastaaPoista