1. helmikuuta 2017

Yhdeksän kuukautta

Rosalie täytti sunnuntaina jo huimat yhdeksän kuukautta. Yksvee bileet kolkuttelee jo ovella ja oonkin poikien synttäreiden ohessa suunnitellut jo meidän prinsessan ensimmäisiä syntymäpäiviä. Ihanaa vaihtelua, kun pääsee toteuttaa pinkkejä synttäreitä, kaiken sen Star Warsien, autojen, Ryhmä Hau hömpötysten jälkeen.

Meillä oli pari viikkoa sitten Rosalien neuvola-aika, joka jouduttiin kuitenkin siirtämään, koska hän on ollut nyt pidempään flunssassa ja räkäinen. Heti kun yksi flunssa loppuu, niin seuraavana päivänä onkin jo uusi jonossa. Mutta jos nyt ensi viikolla päästäis vihdoin neuvolaan ottamaan mittoja.


Rosalie on jo kontannut ja seissyt sekä kävellyt tukea vasten pitkään, ja nyt uusimpina taitoina hän on alkanut nousta seisomaan ilman tukea. Pojathan oppi molemmat kävelemään ilman tukea 8,5kk ikäisinä, eli Rosalie tulee selkeesti tässä vähän pojista jäljessä. Mutta ihan hyvä vaan, että ottaa oman aikansa ja on varovaisempi kuin pojat. Hän joutuu muutenkin jo niin koville kun isoveljet vähän hoitavat kovasti, eivätkä aina tiedä/muista, että sisko on vielä pieni, eikä pysy kovissa riehuleikeissä mukana.

Ja nyt mä en aio kirjoittaa mitään meidän öistä, koska joka kerta kun oon blogiin maininnut, että yöt on alkaneet mennä hyvin, ottaakin Rosalie ja Rafael kunnolla takapakkia ja valvovat viikon putkeen. Se on varmaan joku kirjoittamisen karma tai jotain. Mutta nukkumisjärjestelyt meillä tosiaan on tällä hetkellä niin, että Rafael nukkuu meidän makuuhuoneessa ja Rosalie Limpun kanssa lastenhuoneessa.


Oltiin maanantaina perhekahvilassa, ja tää oli Rosalielle ensimmäinen kerta. Oltiin muistaakseni tasan vuosi sitten viimeksi siellä ja silloin Rosalie oli masussa ja Rafael pieni. Rosalie pärjäs siellä hienosti eikä hätääntynyt ollenkaan, vaikka pari kertaa katosinkin näköetäisyydeltä Rafaelin perässä. Hän oli kuin olisi ollut siellä aina. Rafaelhan silloin itki heti jos menin metrinkin kauemmas tai joku katsoi häntä tai uskalsi tulla juttelemaan hänelle. Rosalie oli niin tottunut vanha tekijä. Varmaan hän on niin tottunut poikien seuraan, niin muutama lapsi sinne tänne ei häntä haittaa. Yritetään nyt ottaa perhekavila ihan medän arkirutiineihin, mutta Limppu ei ihan innostunut hommasta, vaikka hänellä oliki ihan kivaa, mutta siellä kuitenkin suurin osa lapsista on paljon pienempiä kun Limppu, niin ymmärrän kyllä jos hän tylsistyy.

Rosalielle on kuitenkin muodostunut vähän eroahdistusta ja yleensä seuraakin mua jokapaikkaan kokoajan ja halusi mieluiten olla sylissä paljon, varsinkin silloin kun pojat on hoidossa. Poikien ollessa kotona, heidän seura onneks kelpaa myös.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti