10. joulukuuta 2016

Meidän koirat

Tätä postausta on itseasiassa toivottu pariin otteeseen mun eri someissa,
joten mikäs sen parempi aika kuin nyt toteuttaa tää.

Meillä on siis kaksi koiraa, Emmi 6v ja Make 9v. Emmi on mun miehen koira ja Make mun. Emmi on rodultaan saksanpaimenkoiran ja collien sekoitus ja Makessa on kultaistanoutajaa, australian kelpietä, collieta, huskyä, lapinkoiraa ja saksanpaimekoiraa.

Mun äiti hankki vuonna 2007 koiranpennun, Vertin, ja siihen samaan pentueeseen syntyi mun äitin koiran lisäks neljä narttua ja toinen poika. Keväällä 2010 asuin/asuttiin meidän ekassa vuokrakolmiossa. Vertin emokoiran omistaja oli töissä siinä koulussa mitä kävin, ja tuli eräänä päivänä juttelemaan mulle ja kysyi jos halusin koiran, koska koiran nykyinen omistaja ei pärjännyt koiran kanssa. Olin ennen sellainen eläintenpelastaja ja haalin kaikki mahdolliset lemmikit meille. Meillä oli siis jo ennestään kotona kolme kissaa, joista kaksi oli raskaana ja odotti pentuja. Vastasin koiranottamiseen heti myötävästi sen kummempia miettimättä, olihan koira etäisesti tuttu, kun mun äiti omisti sen veljen.


Maken edellinen omistaja luopui siitä pitovaikeuksien vuoksi, Make veti liikaa ja omistaja olikin kaatunut jäällä todella pahasti satuttaen kätensä. Kun soittelin omistajalle, että voitaisiin tulla katsomaan koiraa, omistaja ilmoitti, että ''joo tulkaa vaan hakemaan se''. Ajeltiin tunnin matkan päähän hakemaan Make, eikä koira taakseen edes vilkaissut, kun hyppäsi meidän auton kyytiin. Kotona ilmeni erinäisiä pieniä ongelmia, kuten se, että Make ei alkuun uskaltanut kävellä rappusia ja asuttiin neljännessä kerroksessa. Ja uutenavuotena Make pelkäsi raketteja ja pauketta henkensä edestä ja tärisi vessassa paniikissa.

Make on onneksi oppinut paljon tässä kohta seitsemässä vuodessa mitä meillä on ollut, mm. päässyt pahimmasta raketti/ukkos/paukepelosta eroon, ei vedä mitenkään erityisemmin taluttaessa ja on ihan löllö mummokoira, mamman Mannusi.

Emmi tuli meille vuotta myöhemmin, 2011, kun mun mies oli saanut päähänpinttymän, että hänen on saatava oma koira. Asiasta väännettiin kättä ja eräänä päivänä Emmi vaan oli ilmestynyt meille. Emmi oli meille tullessaan vasta 11 kuukautta vanha, mutta hänellä oli jo silloin paljon ongelmia, hyperaktiivisuutta, pientä näykkimistä, ja vihasi lapsia. Mies koulutti Emmiä todella paljon, ja nykyään Emmi on ihan eri koira, kuin mitä meille tullessaan. Toki edelleen innostuu kaikesta, eikä pidä erityisemmin lapsista, mutta ne on asioita joiden kanssa pystytään elää. Mies ja Emmi on pärjänneet Toko-kisoissa aika mallikkaasti, kaikista osallistumisista on kunniapalkinnot ja ykköstulokset tulleet, mutta laji ei jaksanut miestä kiinnostaa kovinkaan pitkään.


Koirat on suhtautuneet aika neutraalisti lasten tuloon, mutta lasten kasvaessa, ovat tarkkoja omasta reviiristään, ja ilmoittavat, kun lapset menevät liian pitkälle. Emmi pysyttelee päivisin, miehen ollessa töissä, eteisessä omassa rauhassaan. Meillä ei oo lapsien sallittua kiivetä koirien päällä, reipiä niitä karvoista, hännistä, käydä räpeltämässä naamoja tai muitakaan ruumiinosia ja koirien annetaan olla rauhassa. Yhdessä sitten silitellään koiria jos siltä tuntuu, mutta lapsetkaan ei oikeastaan välitä tai edes huomaa erityisesti meidän koirien olemassaoloa. Toisinaan Make änkeää makaamaan keskelle lasten leikkejä, jolloin yleensä Limppu huutaa mulle ''ÄITI MAKE EI SIIRRY'' ja käyn siirtämässä koiran pois tieltä. Nyt saatiin onneksi vauvaportti keittiön ovensuulle, niin koirat pääsee vielä paremmin omiin oloihin, vaikkei porttia siihen tarkoitukseen alunperin hankittukaan, mutta on ihan loistava tässäkin.

Meillä koirat ulkoilee päivittäin kolme kertaa, joskus saatetaan mennä vaan kaksi kertaa, mutta ne on sitten ajoitettu myöhemmälle aamulle ja alkuillalle ja ovat pituudeltaan normaalia pidempiä. Mies pääsääntöisesti hoitaa koirien ulkoilutuksen, mutta usein käydään päivä tai iltalenkki yhdessä koko perheen kanssa ja jos mies on huonoissa vuoroissa, niin käytetään lasten kanssa koirat ulkona. Silloin käydään koirapuistossa juoksemassa, ja joskus mennään ihan vaan normaali lenkki. Meillä ei siis ole omaa pihaa, joten kaikki koirien ulkoilutukset ovat hihnalenkkejä.



Minkälaisia koiria teiltä löytyy?

p.s ja ainiin, meillä on siis edellen koirien lisäksi kolme kissaa, Elli 8v, Noomi 7v ja Ponyo 6v ja kaikki olleet meillä ihan pennuista saakka, Ponyo on Ellin ja Noomin pentu.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti