31. joulukuuta 2016

Bye 2016

Pohdin pitkään että, jos elämä antaa jotain todella ihanaa,
niin täytyykö siitä aina maksaa takaisin jollain ikävällä?

Viimeiset kaksi vuotta on olleet todella rankkoja. En tästä johtuen oleta, että 2017 vuosi tulisi olemaan yhtään sen helpompi. Vaikka näissä kahdessa vuodessa ollaan saatu meidän ihanat pienet palleroiset Rafael ja Rosalie, niin muuten nämä kaksi vuotta on olleet yhtä vastoinkäymistä.

On sairastuttu, ravattu sairaaloissa, lääkäreissä, hammaslääkäreissä, röngeneissä, ultrissa, oltu nukutettuna, käyty leikkauksissa.
On riidelty, tapeltu, oltu vihaisia, itketty, mietitty elämää uusiksi, uutta suuntaa, koitettu selvitä yhdessä.
On katsottu läheisen voinnin huononevan, oltu huolissaan, peloissaan.

Jos jotain negatiivista, niin myös paljon positiivista. Aina on yritettävä nähdä kaikissa asioissa jotakin positiivista.

On saatu maailman hienoimmat lapset, synnytykset olleet maailman ihanimmat ja helpoimmat.
On annettu rakkautta, saatu rakkautta.
Ollaan nyt terveitä.
On saatu kotia eniten omannäköiseksi mitä se on ikinä ollut.
Ollaan saatu ihan huippupalvelua julkisesta terveydenhuollosta, niin empaattista ja osaavaa henkilökuntaa.
Ihania ystäviä unohtamatta, jotka on piristäneet, olleet tukena, ja välittäneet.



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti