12. lokakuuta 2016

MITEN MUSTA TULI TÄLLAINEN?

Oon jo tässä pidempään pohtinut paljon syvällisiä, mun elämää tällä hetkellä, millaista se on ollut tähän asti. Miettinyt millainen mä olen ollut ja miten musta on tullut tällainen. Tein jonkin aikaa sit Facebookissa persoonallisuustestin ihan vaan itsetutkiskelun merkeissä. Olin melko varma vastauksesta millainen mä olen ja tulos saikin mut ihan hämmentyneeksi. Oonkin ihan täysin sen vastakohta mitä oon kuvitellut olevani.

Pienenä olin kovin puhelias. Äiti on kirjoittanut vauvakirjaan, että puolitoistavuotiaana ''puhuu paljon''. Koko peruskoulun olin lähinnä luokan pelle, rämäpää Laura. Vaikka tiesin jo silloin, että kaikenlaiset esiintymiset luokan edessä saa mut lähinnä paniikkiin, niin silti olin se porukan naurattaja.

Nyt kuitenkin testin tehtyäni tuloksena oli 100% introvertti... Siis minä? Mitä ihmettä..


Luulin, että ihminen syntyy jonkin luonteiseksi ja pysyy pohjimmiltaan aina sellaisena, mutta se taitaakin olla niin, että elämän kokemukset muokkaa meitä kokoajan, heitellen rajusti pitkin seiniä ja siinä koittaa vaan pysyä mukana. Miten paljon asiaan pystyy itse vaikuttamaan?

Kun tapaan uusia ihmisiä olen todella varautunut. En osaa small talkia ja puhun vaan jos multa kysytään jotain. Oon täysin jäässä enkä osaa muodostaa lauseita, tai osaan päässäni mutta ne ei tuu suusta ulos. Mietin pitkään ennen kuin sanon mitään, että mitähän toi musta ajattelee jos sanon näin. En uskalla tuoda mielipiteitä julki ennekuin tunnen sen toisen melko hyvin. Toisinaan puhun liikaakin ja päästän suustani niin paljon sammakoita, tai ainakin musta tuntuu siltä ja kelailen puolen vuoden päästäkin käydystä keskustelusta, että miksi menin sanomaan noin ja luen ihmisten eleitä ja energioita ja aika usein päädyn samaan lopputulokseen; mussa on jotain vikaa ja mua ei ehkä haluta mukaan porukkaan...


Löytyykö sieltä kohtalontovereita vai oonko ainoa laatuani?

7 kommenttia :

  1. Ootko perhekahvilaa miettinyt? sieltä itse ainakin löysin ystäviä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan me jonkin verran käyty perhekahviloissa, ja ollaan me viihdytty mutta tuntuu että kaikki tuntee toisensa jo valmiiksi, niin tulee vähän ulkopuolinen olo :/

      Poista
  2. Hei Laura,

    Et todellakaan ole ainut, itsekin olen ollut pienenä ja vielä teini-ikäisenä aina äänessä oleva ja sosiaalinen, mutta nyt, kun ikää on 25 niin tuntuu, että olisin lukenut oman kertomuksen itsestäni, kun luin sinun tekstisi.

    Asun eri paikkakunnalla kuin sinä ja odotan vasta ensimmäistä lastani, mutta mikäli haluat juttukaveria niin olisi ilo tutustua kirjoittelemallakin? :)

    Mikäli haluat, voin tulla sitten vaikka fb:ssä huutelemaan, mutta en viitsi ilman varoitusta. :)

    T:Terhi

    VastaaPoista
  3. Missä te asutte? Onko siellä avoimia päiväkoteja? :-) sieltä vois löytyä seuraa. T.minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä täältä avoimia päiväkoteja/perhekahviloita löytyy, ja ollaan niissä käytkin mutta tuntuu että suurin osa tuntee jo toisensa jatulee niin ulkopuolinen olo :/

      Poista
  4. Sama täällä. Mut mun on ollu aina vaikee tulla naisten kans juttuun. Perhekerhossa tuntuu että äidit kattoo kieroon kun oon meikannu ja pukeutunu siististi. Ihan ku ei sais käyttää aikaa itteensä ku on äiti monelle lapselle? Tai sit ne ei huomaa kun niillä on jo omat piirinsä.. hankalaa.

    VastaaPoista