21. maaliskuuta 2016

Meidän lapsiluku

Mun on pitänyt tulla kirjoittelemaan tästä aiheesta jo aikasemmin, se on vaan jäänyt ajanpuutteen vuoksi, mutta nyt ollaan tämän aiheen parissa.

Mutta siis meidän lapsiluku. Se tulee olemaan kolme. Kolme lasta on aina ollut sellainen, mikä on ollut vahvana mielikuvana, kun oon ajatellut mun tulevaisuutta ja elämää, ja niin on onneks ollut myös Nicellä. Yhtäkään meidän lasta me ei olla tekemällä tehty tai suunniteltu tarkkaan tapahtuvaksi juuri silloin, kun olen raskaaksi tullut. Limppua me oltiin kyllä toivottu jo pidemmän aikaa, ja Rafaelin ja Limpun ikäeroksi oltaisiin toivottu vähän pienempi aika, kun tämä mikä heillä on, 3-vuotta. Rafaelin ja tämän uuden tulokkaan ikäeroksi tulee n. 1v2kk, ja se on ehkä vähän pienempi mitä oltaisiin ajateltu, mutta superihana yllätys, että päästään kokemaan tämä vähän pienempikin ikäero lasten välillä.


Eniten mua pelotti ja jännitti kertoa kaikille uudesta raskaudesta, ja ei kyllä turhaan pelottanutkaan, koska  ihan mun yllätykseksi moni ilmaisi ihmetyksensä kovin suoraan. Tuli kommenttia ''OHO :o... onnea'' ja ensimmäisiä kysymyksiä oli kuinka pieni ikäero vauvalle ja Rafaelille tulee. Mua ihmetyttää miten ihmisille on piirtyny niin tarkkaan tää stereotyyppinen perherakenne; kaksi aikuista, kaksi lasta, mieluiten tyttö ja poika ja siihen lisäks se omakotitalo, farmarivolvo ja kultainennoutaja. Ja sain muutaman kommentin, että tää vauvauutinen tuli tosi yllätyksenä, ettei yhtään osannut odottaa meiltä tällaista uutista, mutta sehän vaan kertoo siitä kuinka moni mut oikeesti tuntee kunnolla? Miten joku puolituntematon, jonka kanssa en ole edes asiasta keskustellut ikinä, voi tietää mitä mun päässä liikkuu tai mitkä on meidän perheen suunnitelmat? Jotenkin mulla on sellanen fiilis, että on paljon hyväksyttävämpää nykyään olla haluamatta yhtään lasta, tai jos haluaa niin korkeintaa yksi tai vieläkin hyväksyttävämpää on se, että se ainoa lapsi on vahinko, kuin haluta enemmän kuin yhden tai kaksi lasta. Tuntuu, että ihmiset olettaa kaikkien haluavan samaa, vaikka muuten kannustetaan olemaan omanlaisensa ja olemaan uniikki lumihiutale, niin tässä lapsiasiassa kaikkien pitäisi olla samalla linjalla.

Ja vaikka uutinen olisikin tullut yllärinä, niin missä on ihmisten käytöstavat? Kuka kokee oikeudekseen mennä kommentoimaan mitenkään negatiivisesti tai edes yllättyneesti kenekään vauvauutisiin? Eihän se ole kenekään muun asia kun kyseisen perheen, ei kukaan muu synnytä mun puolesta, ole raskaana mun puolesta, hoida vauvaa tai mun lapsia mun puolesta. Miten ei ekana voinut tulla mieleen kommentoida vaan onnea, ja jossei halua toivottaa onnea niin olla kommentoimatta mitään.





Multa kysyttiin, että miten me tullaan pärjäämään kahden pienen kanssa, kolmen alle 5-vuotiaan kanssa. No, mun vastaus on ollut aina, että päivä kerrallaan. En aseta itselleni mitään mielikuvia tai paineita mistään, vaan mennään rauhassa omalla painolla. Vaikka Rafaelin pikkuvauva-aika oli rankka koliikki-refluksin-mikälie takia, yritän pysyä positiivisena ja ajatella niitä keinoja jotka auttoi meitä selviämään siitä ajasta. Rafaelhan valvottaa vielä melkein joka yö, mutta ajattelen sen niin, että siinähän sitten hoidetaan molemmat samalla. Tää vauva-aika kun on oikeesti tosi lyhyt aika, se vaan vaatii, että priorisoi elämänsä siihen malliin. Mikä on tärkeempää; nukkua hetki jos pystyy vai käyttää se aika esim. kuntoiluun? Katsoa jokin leffa vai lähteä lenkille? Jos me valvotaan yöt, niin me valvotaan ja nukutaan sitten kun lapset on isompia. Me tuetaan toinen toistamme Nicen kanssa ja hoidetaan puoliks lapset, annetaan toisillemme sitä omaa aikaa kun sitä tarvii, valvotaan niin miten tähänkin asti eli mä oon alkuillan- ja yön kolmeen asti hereillä lasten kanssa jos tarvii ja Nicce siitä kolmesta eteenpäin.

Meidän arkea on helpottanut paljon arjen ja päivän rytmittäminen, niinkun oon varmaan miljoona kertaa kertonut. Meillä on melkein minuuttiaikataulu lasten kanssa, ja se auttaa oikeesti jaksamaan, kun lapset käy nukkumaan päiväunet samaan aikaan ja yöunille menevät samaan aikaan, niin itsekin pääsee hengähtämään päivän aikana. On kausia kun on rankempaa kaikkien uhmien ja sairastelujen kanssa, mutta sitten on niitä helpompiakin aikoja.




Kertokaa mulle, mitä kommentteja ootte saaneet kun ootte kertoneet raskaudestanne? Mitä ajatuksia teissä herättää lapsiluku ja se miten yleisesti ottaen teidän mielestä siihen asiaan suhtaudutaan?

Tänään on jäljellä 59 päivää laskettuun aikaan! Iik!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti