25. kesäkuuta 2015

Pyöräilyä ja tukan leikkuuta









Arki on ihanaa. Mä oon niin onnekas, että saan viettää kesää mun rakkaiden vauvojeni kanssa. Vaikka sää ei olekaan ollut hyvä, muutamaan päivää lukuunottamatta, nautin siitä, että saadaan heräillä rauhassa, katsoa aamulla piirettyjä ja syödä samalla aamupalaa, pestä pyykkiä, leikkiä, ulkoilla rauhassa.
Tällä viikolla ollaankin tehty kaikkea edellämainittua. Käyty pesemässä kauhee vuori pyykkiä, ja päätetty, että nyt meidän on pakko ostaa oma kone, niin ettei sitä pyykkiä kerkee kertyä ihan kauheesti, vaan että pestään joka päivä yksi koneellinen. Ollaan käyty shoppailemassa lapsille vaatteita, leikitty muumipuistossa, käyty Janinalla kylässä, minä leikkaamassa hiukset ja Limppu riehuttamassa koiria, leikitty Limpun leluilla ja mä turhautunut päivä päivältä enemmän siihen, että Limppu rikkoi sänkynsä hyppimällä siinä, ja nyt saadaan odottaa hetki uuden sängyn saapumista.

Mun instagramia seuranneet tietääkin jo, että menin pätkäsemään mun hiuksista joku melkein kymmenisen senttiä pois. Alkoi turhauttaa sellainen puolipitkä huonossa kunnossa oleva reuhka, ja tällähetkellä nään vaan sydämiä kaikkien polkkatukkiin, en tiedä miksi, mutta en näe tällä hetkellä pitkiä hiuksia kauniina, mutta polkka-pituisia kyllä. Mun oma leikkaustulos ei ollut kovinkaan tasainen, joten Janina, joka opiskelee kampaajaksi sai tasata mun hiukset ja näistä tuli ihanat! Laitoin tänään päähän myös värin, ja mitähän tähä nyt vois sanoa, once a brunette, always a brunette... enkä enää ikinä lupaa tai vanno mitään mikä liittyy hiusten värjäämiseen, koska en osaa pitää niitä lupauksia.

Käytiin eilen harjoittelemassa ihan ajan kanssa pyöräilyä Liamin kanssa. Aiemmin se meni vähän sellaiseksi ''emmä osaa, emmä haluu'', mutta nyt sain Limpun polkemaan ihan kunnolla ja innostumaan taas pyöräilystä! Jos kiinnostaa, niin instassa on pieni videopätkä kun Limppu polkee. Ja sanomattakin selvää, että tää äiti meinaa halkee ylpeydestä! Liam on aina ollut kova menemään ja on motorisesti todella lahjakas. Ikinä ei oo tarvinnut pahemmin pelätä, että tippuuko tai kaatuukohan hän jostain, koska on niin ketterä ja omaa hyvän tasapainon, siksi tämä pyöräilyn opetteleminenkin on sujunut aika helposti.

Minkä ikäsinä teillä on opittu ajamaan ilman apupyöriä?

Muistuttuttelen vielä että Pikkupikkaraisen verkkokaupasta saa -15% alennuksen koodilla mamabear :) koodi on voimassa tämän kuun loppuun. Sieltä löytyy mm. ihania vaunuverhoja, peittoja, pipoja, neuvolakorttien kansia ja paljon muuta!

3 kommenttia :

  1. Meillä on opittu ajamaan ilman apupyöriä n. viiden vuoden iässä (tai 3 vanhinta ovat oppineet) . Onni on nyt 4v eikä SUOSTU polkemaan mitään pyörää, ei kolmipyörää, ei peruspyörää appareilla.. Hän on vaan päättänyt että ei oo ma juttu :D Potkulaudalla viipottaa sitäkin kovempaa, eiköhän se pyöräkin jossain vaiheessa ala innostamaan.. ehkä :D Mimosa 2v meillä taas on tosi kiinnostunut pyöristä ja koittaa kovasti polkea vaikkei vielä jalat polkimille ylläkkään :)

    Kiva kun teillä on nyt innostuttu! Tsemppiä fillarointiin :)

    t.Nadja/napsahduksia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      joo jollain ei ehkä se pyöräily oo oma juttu, mutta jospa se teilläkin sitten myöhemmin :)

      Poista
    2. Kiitos! :)
      joo jollain ei ehkä se pyöräily oo oma juttu, mutta jospa se teilläkin sitten myöhemmin :)

      Poista