29. huhtikuuta 2015

Kun me sanoimme tahdon


10.4 me sanoimme tahdon.

Mulla oli luonnoksissa pitkään lojumassa postaus ''Kun me sanomme tahdon'', eli siis postaus siitä minkälaiset häät haluan (haluamme). Siinä on syynsä miksi en saanut koskaan kirjoitettua postausta, en vaan tosiaan tiennyt millaiset häät haluan.
 Teininä vannoin, etten ikinä mene naimsiin. Turhaa. Kuka tarvii paperilappusen ja sormuksen todistamaan rakkauttaan?
Myöhemmin mun mieleni muuttui niin, että päätin jos joskus menen naimisiin tahdon oikein isot prinsessahäät. Suunnittelin jo, että menisimme Porvoon tuomiokirkossa naimisiin, luonnollisesti kun tämä on kotikaupunkin ja onhan minut konfirmoitukin siinä kirkossa. Hääjuhlat viettäisimme jossakin meren äärellä, kauniissa ympäristössä, ja juhlapaikka olisi koristeltu viimeisen päälle. Häitä juhlittaisiin joko kesällä, niin, että olisi oikein lämmin tai syksyn väriloisteessa. Paikalla olisi paljon vieraita, kaikki kissan koiran kaiman kaverit. Häämekkona minulla olisi oikein upea, näyttävä prinsessamekko. Hiukset puoliksi auki (ja ne olisivat pitkät) ja huntu sekä kaunis siro tiara.

Mitä enemmän mietin häitä, tulin siihen tulokseen, että isot häät eivät ole meitä varten. Ei yhtään meidän näköiset ja meillä olisi vain epämukava olo koko toimituksen ajan. Vihaan, anteeksi, pelkään olla esillä. Saan miltein paniikkikohtauksen kun edes joudun esitellä itseni isolle porukalle, pitämään puheita tai esitelmiä. Vihaan olla huomion keskipisteenä ja sitä kun kaikki katsoo. Isot häät ei siis missään nimessä olisi ollut meidän juttumme. Nicce ei myöskään pidä kovinkaan virallisista jutuista.

Päätimme mennä 10.4 naimisiin maistraatissa. Todistajina meillä oli mun siskoni ja äiti. Paikalla oli myös Liam ja notaari(ko se on joka vihkii?). Tilaisuus oli hyvinkin nopeasti ohi ja sen jälkeen oli niin onnellinen ja helpottunut olo. Tuntui siltä kuin näin sen olisi aina pitänyt olla. Mulle tuli yhtäkkiä niin varma tunne meistä, ei siis sillä, että aiemmin olisi ollut epävarma tunne, en vain ajatellut ollenkaan sitä, mutta vihkimisen jälkeen mulle tuli tunne, että We're here for the long run. Yhteisiä vuosiahan meille tulee kesäkuun 18 päivä jo 10.
 Halusimme kuitenkin juhlistaa avioliittoamme läheistemme kesken, ja keksin, että mikä sen parempi ylläys olisikaan kun ristiäisissä pappi ilmoittaisi meidän menneen naimisiin ja saisimme vielä kirkollisen siunauksen avioliitollemme.

Ristiäisissä kaikkien ilmeet oivat näkemisen arvoiset. Kukaan, ei siis niin kukaan osannut arvata mitään tällaista. Musta se on vähän hassua, että kaikille tuli asia niin yllärinä, koska ollaan kuitenkin oltu jo niin pitkään yhdessä, mutta ehkä kukaan ei osannut olettaa meistä, että me menisimme naimisiin, tai vähintään sitten niin, että olismme pitäneet ne isot prinsessahäät.

Mikä sitten on muuttunut siitä kun ajattelin avioliiton olevan turha ja miksi kukaan tarvisi paperilappusta ja sormusta todistamaan mitään? No eihän kukaan tarvitsekaan, mutta mulle avioliitto ensisijaisesti heti sen rakkausosio jälkeen tarkoittaa yhteenkuuluvuutta. Tunnen meidän perheen, meidät Nicen kanssa miehenä ja naisena yhdeksi. Minä kuulun hänelle ja hän minulle.

And we have gone through good and bad times.
But your unconditional love was always on my mind.
You've been there from the start for me.
And your love's always been true as can be.
I give my heart to you.
I give my heart, cause nothing can compare in this world to you.

16 kommenttia :

  1. <3
    Mekin menemme naimisiin pojan ristiäisissä seurakuntatalolla koska pelkäämme olla liikaa esillä ja sitä että liian moni tuijottaa.

    VastaaPoista
  2. Onnea ihanat <3 Mä en oo käyny kirkossa sen jälkeen kun se palo, mutta ennen sitä se oli maailman kaunein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mä oon käyny pari kertaa, ainaki veljen rippijuhlissa ja sit joku joulu taidettii käydä laulaa joululauluja :D

      Poista
  3. Sul on menny sit samoi kuin miulla. Mieki teininä vannoin, että en mee naimisiin, että jos rakastaa ni osaa rakastaa ilman sormustaki jne. Sit unelmoin pari vuot sitte kuiteski kunnon häistä jne, mut loppujen lopuksi halusin oikeasti rauhallisen ja kahden Keskisen tilaisuuden ja nii halus mieskin, onneksi. Me mentiin salaa seurusteluvuosipäivänä naimisiin 3kk poitsumme oli myös siellä kirkossa. Yks oli minkä halusin toteuttaa niin oli, että saan olla prinsessa! Mekot ja kaikki oli :) Pari päivää myöhemmin sit paljastettiin ristiäisis, että meidät on vihitty :D Vähä jännitti et mikähän on reaktio.. mut hyvin meni :D

    Onnea teille viel ! :) <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meki oltais voitu mennä vuosipäivänä, mut sit taas toisaaltaan halusin pitää ne päivät erillään :) menattiin kyll ehkä vielä pitäää vähän isommat juhlat mut joskus myöhemmin :D nyt suunnitellaa. häämatkaa ❤

      Poista