2. maaliskuuta 2015

HAASTE: MINKÄLAINEN ÄITI OLEN

Uusi, hyvinkin mielenkiintoinen postaushaaste, joka on Jennalta lähtöisin. Taas sohitaan vähän ampiaispesää, mutta tällä kertaa aika rakentavassa mielessä, koska jokainen voi ottaa osaa haasteeseen omassa blogissaan, ja kertoa oman näkökantansa omaan vanhemmuuteen. Alla suora lainaus Jennan blogista, jossa hän avaa aihetta enemmän.
 
Halusin aloittaa tämmöisen postaushaasteen äitibloggaajille, jossa jokaisen haasteeseen tarttuvan tulisi vähän analysoida omaa äitiyttään. Ajatus tähän lähti kun katsoin Äitien sota -ohjelmaa, jossa oli viime viikolla yksi aika takakireä äiti. Tunsin pienen piston sydämessäni, koska ne muut kritisoivat tätä tiukkismutsia tarkoista rytmeistä, rajoista ja rutiineista. Ajattelin että voisi olla kiva juttu jos vähän kertoisin blogissa millainen äiti olen, ja sitten lisäksi kertoisin tästä "kasvatustavasta" plussat ja miinukset, ja missä olisi "parantamisen varaa" ja minkä teen mielestäni oikein. Tarkoitus ei tietenkään ole sortaa ketään, eikä kiillottaa omaa sädekehää, vaan ihan puhtaasti tämän tarkoitus on että jokainen saisi vähän ajatella omaa äitiyttään, ja kuulla minkälaisia äitejä muista bloggaajista löytyy ja minkälaisia tapoja kullakin perheellä on. Tapoja kun on niin monta kuin perheitäkin. Saa vähän uutta näkökulmaa muiden tavoista toimia. Joillain on tarkat rytmit; syödään kolmen tunnin välein... Jotkut taas syövät silloin kun on nälkä... Ja sitten myös on tarkoitus laittaa perusteluja, että miksi toimii miten toimii missäkin tilanteessa.


Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!


Minkälainen äiti olet?
-Johdomukainen ja aika tiukka. Osaan olla myös lempeä ja toisinaan tuntuu, että joudun olla meidän perheessä se good cop ja bad cop, riippuu tilanteista. Yritän joka päivä olla kärsivällisempi, ja jaksaa olla johdonmukainen, perustella miksi toimitaan milläkin tavalla. Olen rakastava ja kaikkensa antava äiti, tällä tarkoitan sitä että Liam ei pahemmin ole hoidossa, ja otamme Nicen kanssa harvoin ''omaa aikaa''. Välillä olen myös aika laiska, enkä jaksa touhuilla pakollisia juttuja enempää.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
-Eroaa. Luulin olevani vielä tiukempi, ja välillä toivoisin olevani tiukempi, mutta toisinaan ei vaan jaksa. Jankutan liikaa :D

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

-En osaa sanoa. Toivon ainakin että muut näkevät mun toimivan parhaani mukaan.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
-Mun pitäisi toistella vähemmän ja toimia enemmän, koska Liam on todella aktiivinen ja toimelias, keksii kaikkea pöllöä, eikä oikein tahdo uskoa, ettei kaikkiin tavaroihin saa koskea, kaupassa juoksennella, mennä tyhjentämään jääkaappia yksin jne, ja yleensä toistan ja pyydän liian monta kertaa, kun voisin pari kertaa sanoa ja sitten konkreettisesti mennä siirtämään hänet pois. Tää tapa ärsytää mua itseänikin, mutta muutos ei tapahdu hetkessä, eikä aina vaan jaksa juosta toisen perässä. Mun pitäisi myös jaksaa kärsivällisemmin selittää asioita Limpulle, niin ne ehkä menisi paremmin jakeluun. Toisinaan keskusteluista ei ole apua meidän jääräpään kanssa, joka sulkee vaan korvat kun on jo päättänyt jotain.

Mitä teet mielestäsi oikein?
-Opetan hyviä käytöstapoja, toisia ei satuteta, pyydetään anteeksi, kiitetään. Jaksan toistella samoja asioita ja opettaa uutta. Kerron joka päivä monta kertaa, että äiti rakastaa ja että hän on tärkein. Annan hellyyttä ja huolenpitoa, annan turvallisen ja hyvä kasvualun. Punnnitsen ja mietin kasvatustapojani ja minkälaista esimerkkiä itse annan. Annan hyvän lapsuuden ja aikaa. Koitan opettaa itsevarmaksi ja rohkeaksi, annan lapsen tunteille tilaa ja niitä käsitellään yhdessä, niin ilon kuin surun ja pettymyksenkin tunteita.


Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
-En ole varovainen. Limppu alkoi konttaamaan 5kk ikäisenä ja lähti kävelemään 8kk, joten varovaisuudelle ei ole oikeastaan jäänyt tilaa, on vaan pitänyt luottaa siihen, että toinen osaa ja oppii. Meillä ei ollut mitään pistorasiasuojia, turvaportteja tai muita. Ruuvasin ainoastaan keittiön kaapeista kahvat pois, koska Limppu oli kokoajan roikkumassa niissä ja veitset meillä on tiskikaapin ihan ylimmällä hyllyllä, jonne Limppu ei pääsisi edes tuolin kanssa. Ihmiset monesti ihan kauhistelevat kun Limppu saattaa kiipeillä ja pomppia joka paikassa, eikä me oikeastaan puututa siihen, ainoastaan siihen, että meillä on sääntönä, ettei sohvalla ja sängyillä pompita, ettei sieltä tule alas naamalleen. Sanomattakin selvää, että kyllähän hän pomppii kun silmä välttää. Limppu on kovin uhkarohkea, mutta omaa hyvän tasapainon ja on ketterä, joten pahempia juttua ei ole sattunut onneksi. Mun mielestä lapsi ei opi olemaan varovainen ja opi hyvää tasapainoa jos ei anna tehdä ja mennä.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
-Nappaan lapsen kainaloon, laitan kärryihin ja jatkan matkaa. Jos lapsi on jo niin hysteerisen raivon partaalla että makaa maassa ja raivoaa niin on aivan turha edes yrittää keskustella tapahtuneesta ennenkuin hän on rauhoittunut. En välitä ollenkaan muiden ihmisten katseista eikä mua haittaa vaikka lapsi huutais ihan täysii koko kauppareissun ajan. Jos tapaan tällaisia vanhempia kaupassa, olen heistä ihan älyttömän ylpeä ja toivon että osaan sen viestittää heille katsella tai muulla. Se vaatii rohkeutta, kärsivällisyyttä ja voimia.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

-Me syödään herkkuja ihan luvattoman paljon, siis lähinnä minä ja Nicce. Limppu saa aina toisinaan jonkun pienen lakupatukan tai suklaamunan, mutten halua kieltää herkkuja kokonaan, ettei se mene sihen, että kun on vähän vanhempi ja saa vaikka viikkorahaa niin ne kaikki rahat menee herkkuihin, vaan opetan, että ei tarvi olla mitään tiettyä päivää tai juhlahetkeä saadakseen jonkun herkun, niin siitä herkusta ei tule sellainen juttu mitä odottaa ihan hulluna koko viikon. Limua Limppu ei juo ja mehua saa toisinaan mutta aika harvoin. Pääsääntöisesti hän juo maitoa ja vettä. Koitan tehdä useasti viikolla ihan perus kotiuokaa, keittoja, pastoja yms, mutta toisinaan turvadutaan eineksiin, ei siis Limpulle mitään mikropitsoja, vaan ihan näitä jauhelihaperunasoselaatikkoa, spaghettijauheliha vuokaa, makaronilaatikkoa yms.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

-On. Ennen oli tiukemmat, siis silloin kun Limppu oli ihan pieni, puolivuotiaasta about kaksi vuotiaaksi meillä oli melkein minuuttiaikataulu, koska se teki arjesta helpompaa. Nykään meillä on aika vapaa aamupäivä, yleensä Limpulle ei maistu aamupala kovinkaan aikaisin tai jättää sen kokonaan välistä, lounas syödään 11-12 aikaan, sen jälkeen on heti päiväunet, meillä on nyt alkanut olla poikkeuspäiviä, jos herää aamulla myöhään tai ei vaikuta väsyneeltä niin ei tarvitse nukkua päiväunia. Välipalaa tarjoan aina kahden aikoihin, yleensä ei maistu ja lounas syödään 16.30-17. Jos on syönyt tuhdin välipalan niin iltaruoka saattaa mennä myöhäisemmäksi. Eli meillä on rytmit, mutta näissä on alettu mennä lapsentahtisesti. Yleensä viikonloppuisin on tarkempaa, koska ollaan koko perhe kotona. Ja ulkoillaan n. kaksi kertaa päivässä. Hyvät rytmit luo turvallisuuden tunnetta lapselle.
 
Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?
-Toivon hänen ajattelevan lämmöllä lapsuuttaan ja ajattelevan, että kasvatin hänet hyvin. Ainakin itse ajattelen äitini kasvattaneen minut hyvin, ja toivon, että pystyisin samaan miten oma äitini meidän neljän kanssa toimi ja kasvatti.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

-Oon kopioinut vähän kaikkea, mutta hämmästelen vieläkin miten erilailla kasvatan omaani kuin miten oma äitini esim. on toiminut ja huomaan välillä kateutta siinä miten meidän äiti jaksoi olla niin älyttömän kärsivällinen ja antaa kaikkensa ja touhuta ja tehä ihan sata lasissa, ja itse en ole yhtä tarkka kaikkien asioiden kanssa ja välillä jopa aika laiska. Mutta ehkä vuodet opettaa ja kasvan paremmaksi vanhemmaksi joka päivä.
 
Ulkoiletteko päivittäin?
-Kyllä ulkoillaan.
 
Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
-Ihan hävettävän paljon. Pyrin keksimään muuta tekemistä, mutta esim. päiväkodista tultuaan Limppu on henkisesti niin väsynyt päivän touhuista, ettei jaksa mitään syvällisempää kommunikaatiota meidän kanssa, tai keskittyä isoihin leikkeihin, niin katselee lemppariohjelmiaan tabletilla. Tabletti/puhelin on ollut nyt lähiaikoina meidän pelastus eri asioilla kun ollaan käyty ja Limppulla ei oo riittänyt kärsivällisyys, niin oma lemppariohjelma antaa pari minuuttua peliaikaa meille hoitaa ne pakolliset asiat. Oikeanlaiset piirretyt myös on auttaneet Limpun puheen kehityksessä ja tietynlaisia opetuksia, kuten toisten huomioimista ja auttamista.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

-Näytän positiivia tunteita paljon, annan pusuja ja haleja ja innostun ja kannustan, nauran ja hymyilen. Koitan myös ostat näyttää ne negativisetkin tunteet oikein, kuten jos tekee jotain tuhmaa niin olen oikeasti todella tiukkana ja vihainen, niin, että lapsi tajuaa tehneensä virheen, mutta kuitenkin niin, että vaikka tekee virheen niin silti äiti eikä isä hylkää. Välillä mulla on kyllä aivan liian lyhyt pinna ja huudan helposti, mutta selvitetään aina jälkikäteen kaikki asiat, halataan ja sovitaan, ettei enää tehdä toiste samallailla. Mun ehdoton ei kuitekin on se, että lapsen edessä ei itketä, se tuo mun mielestä aivan aiheetonta turvattomuuden tunnetta jos vanhemmat itkee, koska lapsi ei tajua siitä mitään ja itku on voimakkain tunne.
Haastan kaikki äitibloggaajat tekemään tämän haasteen :)

11 kommenttia :

  1. Kiva haaste, pitääpä tehdä. Mielenkiintosta lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä niin mielenkiintoista lukea muiden vastauksia =)

      Poista
    2. Jep! Oli mielenkiintosta lukee miten erilailla muut toimii samallaisissa tilanteissa :)!

      Poista
  2. Ostitko sitä ponipaitaa Limpulle lahjaksi, ja mitä Limppu tykkäs? :) Näytti olevan tosi hauskat juhlat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin ponipaidan! mut se ei kerenny tulla lauantaiks ku tilasin sen :D käyn täl viikol hakee sen ja teen postauksen paidasta :3

      Poista
  3. Oot mahtava äiti <3 Ja kertakaikkiaan hauska haaste! :)

    VastaaPoista
  4. Tää kuulosti niin just ja tasan ku olis minun suusta tullut!! :D :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oikeesti? :) jotenki mukava kuulla että löytyy samallaisia äitejä kun mä :D

      Poista
  5. Pitää iteki tehä jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista