16. maaliskuuta 2015

Äiti kahdelle

Ensinnäkin monikossa sana lasten vaatii jo totuttelua, saati sitten ajatus siitä, että olen äiti kahdelle lapselle. Minulla on kaksi lasta. Ja arjen rytmin löytyminen kahden lapsen kanssa vaatii myös totuttelua ja sellaista tiettyä suunnittelua. Helpoimmaksi tieksi aloittaa kahden lapsen kanssa arki, on minusta mennä päiväkotirytmissä - heräily, aamupesut, aamupala, ulkoilu, lounas, päiväunet, välipala, leikkiä sisällä, päivällinen, ulkoilu ja niin edelleen. 
Tänään me siis lähdettiin aamupesujen ja aamupalan jälkeen ulos. Herättiin jo tosi aikasin Limpun kanssa, vauva nukkui kahdeksaan, koska oli onnistuneesti heräillyt ainakin viitisen kertaa yöllä. Syötiin rauhassa Limpun kanssa aamupala, tehtiin aamupesut ja puin hänelle päälle. Siihen saakka kaikki sujui kun rasvattu, mutta sitten Limppu taisi muistaa vauvan olemassaolon ja alkoi levitellä kaikkia tavaroita pitkin olohuonetta, riisui vaatteet pois ja pisti oikein kunnolla tuulemaan heitellen leluja. Päästiin kuitenkin ulos jo yhdeksän aikoihin, vaikka vauvallekin jouduin vaihtamaan kertaalleen vaatteet, kun ka satsi meni pesuun. 
Ulkona vauva nukkui ihan koko pari tuntia mitä sielä oltiin ja Limppu sai seuraa puistossa perhepäivähoitajan lapsista. Käveltiin vielä pieni lenkki puistoilun jälkeen ja Limppu selvisi melkein ihan loppumetreille kiukuttelematta, mutta sitten suuttui kun en ottanut häntä syliin ja alkoi potkia vanujen renkaita.

Iltapäivä olikin sitten ihan täysin katastrofi, Limppu ei nukkunut päiväunia, huusi, itki, koitti purra, potki ja töni. Mulle tuli niin paha mieli toisen pahasta olosta, että tirauttelin kyyneleitä kaksin vauvan kanssa olohuoneessa kun Limppu paukutteli ovea. Limppu sitten onneksi rauhoittui ja ilta sujui mallikkaasti. 

Mä toivon sydänjuuriani myöten, että tämä helpottaa pian! Joten kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista, toivotaan, että meidän esikoinen ei ole joku ihmetapaus joka traumatisoituu loppuelämäkseen ja vihaa mua ja Nicceä ikuisesti.

Huomenna onneks mun äiti tulee meidän seuraksi, niin ehkä vältytään pahimmilta kiukuilta.






6 kommenttia :

  1. Mullakin kotona yksi 2,5v ja 6kk vauva ja siis ai hitto mitä mustasukkasuus raivo kohtauksia tää vanhempi välillä saa. Tuntuu pahalta toisen puolesta mutta pakko sitä vauvaakin ja kotia on hoitaa.. Toivottavasti tää vaihe menisi pian ohi!
    Tsempit sulle sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! ja tuntuu pahalta kun nyt näö kohtaukset alkaa sillä samalla sekunnilla jos Limppu huomaa että vaikka laulan vauvalle :/ ja tuntuu pahalta molempien puolesta ku vauvakin tarvii läheisyyttä ja kommunikointia ja sit taas Limpusta on niin vaikee katsella että joutuu jakamaan oman paikkansa toisen kanssa :(

      Poista
  2. Meillä on tyttö poika 1v 11kk ja tyttö pian 2 kk. Edelleen on mustasukkaisuutta ihan tasan joka päivä eikä sekunniksikaan voi kääntää selkää jos poika on vauvan lähellä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ei :( Limppu ei onneks oo pahemmin kohdistanu mustasukkasuutta vauvaan vaan muhun ja nicceen mut kyllä sitä on varpasillaa kokoajan kun limppu on vauva lähellä koska hän ei tiedä tai tajua kuinka pieni vauva vielä on :/

      Poista
  3. Toivon että mustasukkaisuus alkaa helpottamaan vähitellen! Tsemppiä ja älä syyllistä itseäsi! <3

    VastaaPoista