23. helmikuuta 2015

Olipa kerran My little pony paita

Eilen tapahtui jotain, mitä en ollut osannu ollenkaan odottaa. En ajatellut sen tapahtuvan meille, mutta olin pyöritelly asiaa mielessäni joskus aiemmin. Liam tykkää kovasti katsoa Netflixistä ja telkkarista My little ponya. Se on yksi ihan ultimatelemppareista ja monesti päivässä pyytää "haluun kattoo pomeja". Ja tästähän äiti on mielissään ikuisena heppatyttönä.
Eilen oltiin kiertelemässä kaupoilla, etsimässä Limpulle synttärilahjaa ja muuta sellaista. Oltiin Cittarissa ja käveltiin vaateosaston ohi. Limppu syöksyi vaatteiden sekaan ja huusi "pomipaita". En noteerannut sen kummemmin siihen, koska meillä taisi olla joku kiivas keskustelu Nicen kanssa meneillään ja jatkettiin kävelyä käytävää pitkin. Limppu juoksi meidät kiinni, ponipaitaa kantaen. Hän pysäytti mut ja sanoi haluavansa ponipaidan. Paita oli oikein siisti, vaaleanpunainen väritykseltään ja rintaa komeili iso poni, glitterin ympäröimänä. Menin vähän hämilleni ja mietin, että mitä tässä tilanteessa voi sanoa. Olen sitä mieltä, että lapseni saa pukeutua vaatteisiin kuin vaatteisiin, haluan opettaa lapsistani itsevarmoja ja onnellisia. En haluaisi kategorisoida vaatteita tyttöjen tai poikien vaatteiksi, mutta valitettavasti yhteiskunta ja vaatevalmistajat niin tekevät. Haluan opettaa lapsilleni, ettei saa välittää siitä mitä muut ajattelevat, mutta miten voin opettaa jotain sellaista kun en itse pysty niin elämään?

Kysyin sitten Limpulta "Ai tällaisenko sä haluaisit? Ja laittaisit päällesi?" Limppu vastasi silmät kirkkaina "JOO!!" Olin pitkään hiljaa, mietin ja mietin, että mitä voin sanoa? Mietin, että mitä päiväkodissa muut lapset tai aikuiset sanoisivat? Mitä jos joku sanoisi jotain sellaista mistä Limppu loukkaantuisi? Mun sydämeni olisi palasina jos niin kävisi. Vastasin sitten "Se on vähän niiku tyttöjen paita, että jos jätetään se tänne kauppaan" Limppu loukkaantui tosi paljon ja alkoi itkeä. Nostin hänet syliin, lohdutin ja yritin viedä hänen ajatukset muualle näyttämällä muita leluja ja mainoksia kaupassa. Limppu unohti koko episodin, mutta minä en.
Mä en ole vieläkään päässyt tästä yli. Musta tuntuu niin älyttömän pahalta etten ostanut Limpulle sitä paitaa. Mä en halua, että lastani loukataan, mutta eihän se voi tarkoittaa sitä, että sitten yhteiskunta, normit määrittelevät sitä miten lapseni voi pukeutua ja mistä hän voi tykätä. 
Joten päätin, että menen ostamaan kyseisen paidan, tai jos löydän vähän vähemmän glitterisen version paidasta ja hän saa sen syntymäpäivälahjaksi lauantaina.
Haluaisinkin tietää, että miten te olisitte toimineet tilanteessa?

21 kommenttia :

  1. Meidän poikia ei ainakaan vielä juurikaan kiinnosta mitä he pitävät päällään, mutta jos näin sattuisi käymään, niin kyllä mä sen paidan olisin varmaankin ostanut. On totta, että siitä saattaisi joutua kiusatuksi ja mäkin miettisin sellaisten vaatteiden käyttämistä kodin ulkopuolella pariinkin otteeseen, mutta kotivaatteina voi ainakin käyttää ihan huoletta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Limppua on nyt alkanu välillä kiinnostaa mitä vaatteita pukee päällensä, kuten parit uudet farkut halus heti jalkaan ja kinust seuraavana päivänä myös :D
      Tää on just se ongelmallinen juttu kun ei haluis että joutuu kiusatuks! Jos mä olisin sen vaaleanpunaisen paidan ostanut niin olisi voinut kotona sitä pitää :) mutta keksin vielä parempaa ;)

      Poista
  2. Hei! Voihan siitä painattaa oman version ja ei niiiin tyttöjen paidan! Tällei idis vaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä löysinkin netistä monia eri nettikauppoja jotka myy ei niin tyttömäisiä ponipaitoja :)

      Poista
  3. Voih, mullakin tuntui ihan sydän särkyvän.. Käy ostamassa Limpulle se paita ja pitäkää vaikka kotipaitana sitä, jos tuntuu liian tyttömäiseltä päiväkotiin tai muualle. Kyllä mäkin puen Oliverin "poikien väreihin", vaikka on sillä oranssit housut ja punaisiakin paitoja. Pinkkiäkin voisin laittaa sille päälle, sillä on pinkkejä tutteja ja pinkki tuttipullokin, mut ne on jäämistöjä isosiskolta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep!! arvaaa vaa miten pahalta musta tuntui! No mutta toivottavasti se paha fiilis korjaantuu lauantaina kun saa vihdoin oman ponipaidan! :)

      Poista
  4. Uusinta yritys kun netti katkes eli:

    Jos lapsi sitä oikein kovasti tahtoo, niin ostaisin kotipaidaksi ehdottomasti ja jos se olisi ohut trikoopaita tai teeppari, niin kiva yöpaitana! Lapsi olisi tyytyväinen, äidillä hyvä mieli ja kotipaitana pidettäessä kukaan ei pääse kiusaamaan tai osottamaan sormellaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot oikeessa! Ostin nyt Limpulle ponipaidan, vähän erilaisen ku se minkä kaupasta ois halunnu mutta tuskin tajuaa eroa ja tää on sellanen paita mitä voi pitää mysö päiväkodissa :)

      Poista
  5. Varmasti ollut hankala tilanne. :/ Koska puntarissa kaksi suurta arvoa, että haluaa lapsensa olevan sellainen kuin on, mutta ei halua lasta kiusattavan. Minä varmaan olisin paidan ostanut ja sitä olisi käytetty kotona ja "turvallisissa" kuten mummolassa tms, jossa kiusaamista ei pääse tapahtumaan. Vaikkakin sekin ärsyttää, että joutuisi miettimään missä on turvallista jotakin vaatetta käyttää kiusaamisen pelossa, koska eihän kiusaamista saisi pelätä. Mutta kyllä siltä vain haluaa omaa lastaan suojella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep juuri näin :( ajattelin että näitä asioita olis tarvinnu miettii ehkä joskus myöhemmin mutta tuli nyt eteen :/
      ostin nyt kuitenkin paidan johon toivon Limpun olevan tyytyväinen kun siinä poni on :)

      Poista
  6. Voi ei kuinka vaikea tilanne :/ Kotipaidaksi varmaan minä suostuisin ostamaan, ettei poikaa kiusattaisi. Mutta on kyllä hankala tilanne, toivottavasti meille ei tule eteen tuollaista. Menisin kyllä ihan lukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä aivan hirveä tilanne :(( ei tollaista tilannetta toivo kellekkään mutta näitä on hyvä pohtia jos ka kun sellanen tilanne tulee ettei vahingossa möläytä jotain mitä ei pitäis kun sellanen olo mulle jäi että olisin voinut hoitaa tilanteen toisellakin tavalla :/

      Poista
  7. Mä varmasti kävisin sun tilanteessasi ostamassa juuri sen paidan ja antaisin sen lahjaksi. Sillä on helppo sitten selittää se hetkellinen harmi kun ei saanut, että tuli lahjaksi :) Itse ostin juuri tytölle "Puuha Pete"housut, eli Pompin vaaleansiniset haalarihousut :D Käyttäkööt vaikka jätesäkkiä jos on onnellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! ostin nyt paidan ja toivon että se kerkee tulla huomenna perille että pääsen antamaan sen lauantaina synttärilahjaksi niin molemmille tulee hyvä mieli :)

      Poista
  8. Lisäyksenä vielä, että keskustelisin tästä päiväkodin tätien kanssa että tapakasvatusta kannattaa lisätä ihan koko ryhmään jos vaatteiden takia kiusataan. Muutenkin tytön päiväkodissa leikkivät yhdessä nukkeleikkejä poikienkin kanssa :) Ja kuulemma pojat tahtoo useimmiten olla niitä äitejä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. apua siis en missään nimessä halunnut antaa kuvaa että meidän päiväkodissa kiusattaisiin! oi ei, siellä puututaan tosi hyvin kaikkiin ihan pieniinkin kräniin lasten välillä ja uskon että jos joku lapsi huomauttaisi toisen vaatteista niin siihen puututtaisiin samantien, siellä on kyllä osaava ja ihana henkilökunta :) mutta lähinnä mietin sitä että jos isommat lapset sanoo jotain siis nämä 5vuotiaat joilla alkaa jo ilmetä sellaista että kuuluuko porukkaan ja jos joku eroaa siitä niin miten sitten käyttäydytään jne mutta en tosiaan usko että edes nää pienet eli alle 3vee tajuaisi kellä on pinkki paita ja kellä ei :D

      Poista
  9. Ihan kamalaa!! Voi pikkusta <3 Mee ihmeessä ostaa, mäkin menisin. Ja ottaisin ittelleni samalla toisen xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ahahah ihana Oona <3 tilasin nyt ponipaidan limpulle ja ajattelin ihan esitellä sen omassa postauksessa, sen verran tärkee juttu tää oli (mulle xD)

      Poista
  10. Tää nyt tietty sinällään on ihan eri asia, kun meidän poika on vasta alle vuoden, mutta kyllä mä olen käyttänyt ihan rohkeasti Marimekon Unikkopaitoja ja pinkkejä Barbapapoja. Mies joskus ehkä vähän rutisee, mutta kyllä myöntyy kun ihmettelen, että mitä väliä.

    Toi kiusatuksi joutuminen (tai sen mahdollisuus) on kyllä rankka juttu, eikä sekään paljoa lohduta, että vika on niiden kiusaajien korvien välissä.

    VastaaPoista