16. tammikuuta 2015

Minne katosit lapseni?

Missä olet hyväkäytöksinen hymysyy? Missä on enkelikasvot ja onnesta tuikkivat silmät? Missä olet lapseni?

Tilalla on demonin riivaama uhmataapero, joka raivoaa jokaisesta asiasta vastaan. Lyö kun hermostuu. Tekee kiusaa tahallaan. Juoksee karkuun, kiipeilee hyllyillä, pöydillä, pomppii sohvilla ja sängyillä, rikkoo tavaroita ja karkailee pihalla.


Se on täällä, nimittäin 3v uhma! Ja äiti on valmis repimään hiukset päästään. Aamu alkaa sanoilla ''Äiti mee pois, yhyyyäääääääbyyyäää'' ''Äiti EI''! Tiesin jo raskausaikana, että meille tulee omatahtoinen lapsi. Vähän villi ja energinen, kova kiipeilemään ja touhuamaan. Mutta viimeiset pari viikkoa on ollut aika raskaita. Meillä on aina ollut melko kova kuri (lapsi saa olla lapsi, leikkiä ja juosta, mutta muita ei satuteta, tavaroita ei heitellä tai rikota, ruualla ei pelleillä, autotielle ei juosta, ihan perusjuttuja siis), ja tähän asti Limppu on toisinaan tehnyt vasten sääntöjä ja käskyjä, muttei mitään verrattuna pariin viime viikkoon. Huomaan, että ajaudutaan Limpun kanssa tilanteisiin, jossa molempien lujaa tahtoa koetellaan, ja on älyttömän turhauttavaa kun Limppu on päättänyt jotain, ei hänen päätään enää saa käännettyä ilman megalomaanista raivokohtausta. Tuntuu pahalta huomata oman lapsen silmissä suunnatonta raivoa ja suuttumusta, kun asiat ei mene hänen tahtomallaan tavalla. Me otetaan yhteen aika monessakin asiassa, ei tosin aina, eikä näitä tilanteita voi pahemmin ennustaa. Näitä tilanteita on esimerkiksi vessaan meno, pukeminen, syöminen tai lähinnä ruualla pelleily. Välillä saatan seistä 3minuuuttia tiskipöydän ja jääkaapin edessä kun Limppu ei osaa päättä haluaako hän vettä vai maitoa ja kun hän on päättäny ja alan laittamaan vaikka vettä lasiin, vaihtuu mielipide lennossa ja jos sen veden hänelle tarjoan, syntyy tästä raivokohtaus ja pahimmassa tapauksessa alkaa hän töniä lasia. Vielä ei ole uskaltanut heitellä lautasia tai laseja lattialle, mutta testaa jatkuvasti miten me Nicen kanssa reagoidaan hänen käytökseen.
Otetaan me myös yhteen ulkona, kun Limppu päättää, että hän ei pidä hanskoja tai kävele metriäkään vaan huutaa, että haluaa syliin. Keskustelu ei auta, jos raivokohtaus on jo päällä ja oonkin huomannut parhaimman tavan toimia tosi jämäkästi, niin, että sanon korkeintaan kaksi kertaa ja jos mitään ei tapahdu menen hänen kanssaan tekemään sen asian mitä pyysin. Jos me aina keskusteltaisiin asioista ei niistä tulisi mitään muuta kuin väittelyä ja Limppukin turhautuu kun ei oikeesti edes tiedä mitä haluaa. Toki raivarin jälkeen me aina käydään rauhassa asia läpi, keskustellaan siitä mikä oli ei toivottua käytöstä ja sovitaan ettei niin tehdä enää (ennenkun seuraavan kerran tehdään taas) ja koitetaan aina aloittaa nätisti pyyämällä ja ottamalla huomioon Limpunkin toiveet ja mielipiteet, mutta nykyään Limpulla on jokin tarve olla aina eri mieltä meidän kanssa, vaikka koitettais löytää kultaista keskitietä niin tää jäpikkä pistää pailikoita rattaisiin.

Musta on ollut jännä lukea muiden about samanikäisten vanhempien samaa aihetta käsitteleviä blogikirjoituksia, ja huomata kuinka paljon kasvatustapa riippuu siitä minkälainen lapsi on kyseessä. Kaikillehan lapsille ei lapsena pahemmin uhmaikiä tule, mutta se saattaa kostautua murrosiässä kun kaikki se uhma tulee yhtenä ryöppynä, niinkuin mulle itselleni kävi. Olishan se helpompaa päästä näissä asioissa aina rauhassa yhteisymmärrykseen, mutta me ollaan ainakin vielä siinä vaiheessa, että Limppu ei tiedä tarkkaan mitä haluaa ja on turhautunut ja vihainen. Purkaa ja testaa meidän rakkautta sillä, että pysytäänkö me hänen elämässä vaikka näyttääkin kaikki negatiiviset tunteet.


Nyt onneksi tämän viikon Limppu on ollut päiväkodissa, mikä on helpoittanut näitä uhmakohtauksia ja varmaan Limppukin päässyt purkamaan paineita, saanut leikkiä rauhassa kavereiden kanssa ja saanut auktoriteettiä toisilta aikuisilta, ja myös saanut vähän hermolomaa minusta. Veikkaan kuitenkin, että pahimmat ajat on vielä edessäpäin, ja nyt ollaan vasta saatu ensimakua meidän pienen kullannupun omasta tahdosta.



Kuulostaako tutulta? Onko teille rantautunut 3vee uhma?

12 kommenttia :

  1. Silloin ku oma poitsu oli 3v, ulkona oli pahimmat raivarit, usein ulkoilussa oli vielä rattat mukaana, nii poika ei osaanu päättä haluako istuu rattaissa vaa kävellä, ja jos päättä kävellä nii pari askelin jälkee huutanu täysillä minä en jaksa kävellä, näin koko matkan, ja jos laitettii rattaisin, nii samaa huutoo, minä halun kävellä..! Tsempia, kyllä se jossain määrin tulee helpottumaan, mutta tilalle tulee uusia juttuja :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa harvinaisen tutulta :D
    kiitos! joo eiköhän jokaiseen ikävaiheeseen kuulu jokin raivostuttava juttu xD

    VastaaPoista
  3. Joo'o, "innolla" tätä odottaen, kun tää 1-vuotiaan uhmaki saa välillä pyörittelemään silmiä päässä.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahah joo möki pyörittelen usein silmiä kun Limppu keksii niin mahottomia juttuja on niiden kanssa niin tosissaan :DS

      Poista
  4. Meillä alkoi ensiuhma jo 1v:eenä ja päivä päivältä vaan pahentunu, Julia oli jo 2 veenä ihan tollanen, ja meno senkus jatkuu edelleen ja 3v tulee täyteen huhtikuussa, loppua ei näy missään ja pahenee vaan. Välillä vaan tekis mieli heittää hanskat tiskii ja antaa periksi kun ei vain enää jaksaisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin om ollut tiettyjä vaiheita ja kausia kun Limppu on vaan kiukutellut mut nyt se on mennyt ihan mahdottomaks. Kyllä mä huomaan tässäkin että pari viikkoa saattaa olla tosi pahoja ja sit pari päivää parempia ja sit taas jatkuu :/ välil tosiaan tekis mieli vaan sano että heippa :D

      Poista
  5. Meillä oli pojalla jo yksi selkeä esiuhman vaihe heti 1-vuotiaana. Se nyt alkaa vähän vissiin jo mennä ohi ja pikkuisen kauhulla odotan seuraavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haahh joo mitkää aiemmat pienet uhmat Limpun kanssa ei olleet mitään tähän verrattuna :D ja sit ku lapsi on tällain isompi ja tajuaa enemmän niin on vaikeampi päästä kiistatilanteista eteenpäin kun sillo kun oli ihan pieni eikä nyt ihan tajunnut kaikkea että miks kiukuttaa kun väsyttää tai on nälkä mutta nyt kun pitää osata vähän keskustellakin asioista yms niin on se hankalampaa :D

      Poista
  6. Huh meillä ollaan niin samassa tilanteessa. Tänään raivoava taapero huusi Lidlissä kurkku suorana "haluun maistaa donitsia", vaikka ei edes koskaan oo saanu mitään kaupasta, eikä kyllä pyytänykkään. Joka päivä tulee uusia ihania asioita, joista vetää raivarit. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haahhaa ihana :DDD noi on just parhaita ku kaupassa alkaa huutaa jotain ihan hullua :DD tänään limppu sano ettei enää tuu mun kanssa kauppaan koska ei jaksanu jonottaa, ja hänellä oli siis vahtoehto jäädä isän ja koirien kanssa ulos venaamaa mut eeei ku väkisin piti tulla kauppaa mukaa kiukuttelemaa. xD

      Poista
  7. Milko 4kk päästä 3v, mutta hirveä tappelu ollut jo kaaaaaaauan. Tutulta kuulostaa siis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahah voi ei :/toivottavasti ei pahene kuitenkaa jos pidempään on teillä jo ollut :D

      Poista