19. lokakuuta 2014

Rv 18+1

Eilen alkoi yhdeksästoista raskausviikko. Parin viikon päästä ollaan siis puolessa välissä, anteeksi mitä? Miten ihmeessä tämä aika on mennyt niin nopeasti tällä kertaa? Pitäisikö muka alkaa jo miettiä vauvanvaatteita, vaunuja, imetysasioita, tulevaa synnytystä? Okei, ehkä hiukan valehtelen; on niitä vaunuja jo mietitty heti positiivisen raskaustestin jälkeen, lastenvaunuhullu kun olen (Limpulla ollut jo tähän menneessä neljät rattaat). Vauvanvaatteita en halua ostaa vielä ennen rakenneultraa, joka on marraskuun alussa, mutta käytiin me jo eilen kirppiksellä kattelemassa söpöjä minivaatteita mun äidin kanssa. Imetys ja synnytysjutut jännittää jo nyt kovasti, mutta oon mennyt sillä mentaliteetilla, että niihin on vielä niin pitkä aika. 
En tiedä kuinka monelle tulee yllätyksenä, mutta en ole ns. imetyksen puolestapuhuja, en nimittäin imettänyt Limppua kun kolme päivää huonoin tuloksin. En vaan koe imetystä minun, meidän jutuksi, mutta voi olla, että mielipiteeni vaihtuu tämän uuden tulokkaan myötä.
Edellisestä synntyksestä ollaan puhuttu paljon mieheni kanssa, lähinnä niistä asioista jotka olisivat voineet mennä paremmin, vaikka kokonaisuudessaan Limpun synnytys oli nopea (5h), eikä minkäänlaisia komplikaatioita syntynyt. Olisin halukas kokeilemaan synntystä ilman epiduraalia, että ponnistusvaihe olisi tehokkaampi, enkä myöskään halua missään vaiheessa ilokaasua, siitä oli viimeksi paljon enemmän haittaa kun hyötyä, ja jäi lähinnä kammo koko ilokaasua kohtaan. Toivoisin, että saisin olla suihkussa, tai edes liikkua niin pitkään kuin mahdollista, mutta olen kuitenki armollinen itselleni mitä tulee kivunlievityksen suhteen, en ole pettynyt itseeni, vaikken pystyisikään olla ilman. Käydään ehkä tämän raskauden aikana synnytysvalmennuksessa, koska olisi hyvä kirjata ylös näitä toiveitani synnytystä koskien, ettei sitten sairaalassa tule oloa, ettei pysty puhumaan omasta puolestaan kovissa kivuissa.
Yhdeksästoista raskausviikko siis alkoi ja neuvolasta saadun odotuskirjasen mukaan vauva on nyt n. 18cm pitkä ja painaa n. 220g. Kirjan mukaan nyt viimeistään pitäisi alkaa tuntemaan liikkeet kunnolla, ainakin äidit jotka ovat aiemmin synnyttäneet. Iltaisin tunnen ihan hentoa poreilua, mutta se loppuu yhtä nopeasti kun alkaa. Voi olla, että tämä kaveri on rauhallisempi kuin Limppu, joka mun muistikuvan mukaan potki ja heilui mahassa ihan jatkuvasti, ettei liikkeistä voinut erehtyä.

Millä viikoilla te muut uudelleen synnyttäjät olette tunteneet liikkeet?

16 kommenttia :

  1. Hui kui aika menee nopeaa! :o mutta musta tuntu kans että Emilian raskaus meni paaaaljon nopeempaa entä Mikaelin! se vaan hujahti ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin menee! viimeks aika tuntu matelevan nyt huomaan et heei ihan just ollaa puolessa välissä, mutä ihmettä! :D

      Poista
  2. Esikoisesta tunsin ensimmäiset liikkeet rv 16 eteenpäin, vaikka istukka oli etuseinämässä. Nyt tunsin rv 15 mutta tosi harvoin liikkeitä tuntee, varsinkaan jos ei keskity! Kauhean nopeasti on mennyt aika täälläkin, olen nyt rv 16+3.

    Kaunis maha sinulla jo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo musta tuntuu ettei mulla oo samalla tavalla ollut aikaa keskittyä tunnustelemaan niitä mitä ensimmäisessä raskaudessa, mutta nyt rv19+ on alkanut joka päivä tuntumaan enemmän ja enemmän liikkeet :)
      Ja kiitos paljon <3

      Poista
  3. Nopeesti menee aika! Mä en tajunnu sun masusta että oot jo noin pitkällä!! Hui :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahah ei kukaab muukaa oikein tajua, edes minä itse :D kaikki hämmentyy ku kerron kuinka pitkällä oon ja masu ihan pienenä vielä :) mutta se kerkee kyllä kasvaa ihan kyllästymiseen asti :D

      Poista
  4. Whaaaaat, puoliväli?! Oi että, ihan mielettömän nopeesti menny! Ihanaa, kohta teillä on vaaauvva♥

    VastaaPoista
  5. Mä oon tuntenu kaikista kolmesta rv 18+ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en muista yhtään milloin Limpusta tunsin ekat liikkeet, oon kyllä varmaan vanhaan blogiin kirjotellu, pitäis sieltä luntata ;D nyt rv19+ on alkanut tuntumaan tosi selkeesti liikeet :)

      Poista
  6. Äkkiä se aika menee :) Mulla nyt viikot 39 menossa .... (nelosta odotamme!) ;) pian siis ISO katras huollettavana. Eipä pääse sammaloitumaan. Lisää meistä blogissa :

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oho! hei luin että synnytyt jo, onnea pienestä <3 ihanaa!

      Poista
  7. Moi! Ihan pakko kommentoida, kun täysin samat kokemukset esikoisen kanssa kuin sulla. Imetin poikaa kolme päivää (sairaalassa), kotona en edes uskoltanut yrittää, niin suuri shokki se imetyksenvaikeus oli! Koin pullottelun todella helppona, ja olen tyytyväinen miten hyvin isäkin sai osallistua vauvavuoteen. Poika kasvoi loistavasti, terveenä ja ilman allergioita! :) Sama linja jatkuu, jätkä 2v 3kk. Toinen lapsemme syntyi kesäkuun alussa. Häntä olen täysimettänyt sen 4,5kk. Loistavasti on mennyt, kun lähdin hommaan realistisella asenteella, eikä pää pilvissä. :D Vauva kasvaa loistavasti ja on tyytyväinen. Terveenä myös ollut. Ensi kuussa aloittelemme kiinteitä. En itsekään ollut imetysihminen, mut on se vauvan ruokkiminen vaan niiiiin luonnollinen juttu! Lähdin kokeilemaan imetystä sillä asenteella että haluan tietää miten menee kotona imetys. Ja kyllä se oli oikeasti maailman paras keino olla vastasyntyneen lähellä, ja nähdä kuinka hän voimistuu. <3 Aivan ihanaa loppuodotusta ja onnea vauvasta koko perheelle!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos paljon <3
      Mäki lähden ihan avoimin mielin tämän toisen kanssa, niikuin limpunkin kanssa mutta en ota paineita asiasta. Jos ei onnistu niin ei onnistu, en koe sitä niin tärkeäksi että pitää itkua vääntää minun tao vauvan asian suhteen. Limppu on kasvanut aivan normaalisti ja terveenä ilman yhtäkään sairautta (paitsi parit perusflunssat). Sai kuitenkin kolme viikko pumpattuna rintamaitoa kun mulla sitä riitti ja uskon sen nousevan nytkin kun tissit on jo turvonneet ja kasvaneet ihan älyttömän kokoisiksi :D

      Poista