29. lokakuuta 2014

Pala arkea

Huomasin, etten ole vähään aikaan päivitellyt meidän normaaleja arjen kuulumisia, joten eiköhän ole korkea aika.

Maanantaina Limppu oli hoidossa, ja he olivat kuulemma askarelleet isänpäivälahjoja, enkä mä malttais odottaa mitä Limppu on omin pikku kätösin saanut aikaseksi. Muistan vielä kun olin raskaana ja odotin Limppua, pelkäsin, että mitä jos en pidäkään lapseni tekemistä piirustuksista tai arskarteluista? Esitänkö sitten vaan pienelle, että olipa upea taideteos ja kotona heitän roskiin? Taisin tirauttaa monta kyynteltäkin silloin, kun mietin tuleeko musta ihan kamala äiti. Voin onneksi todeta että niin ei ole käynyt. Mun sydän on jokaikinen kerta pakahtunut onnesta kun Limppu tuo piirustuksiaan ja askartelujaan kotiin. Mä olen niin ylpeä kaikesta minkä hän on itse tehnyt. Mun täytyisi vain hankkia enemmän taulukehyksiä, että saataisiin koko seinän pituinen ''taideseinä'' Limpulle, se olis upea!

Tiistaina oltiin mun mummolla kyläilemässä, ja Limppu osasi hienosti esitellä itsensä kotipalvelun/sosiaalihuollon työntekijälle, joka oli käymässä mummon luona. Siitä Limppu suuntasikin suoraan ruokapöytään vaatimaan kakkua. Me oltiin kuulemma ihan samanlaisia mun sisarusten kanssa pieninä. Limppukin siis jo tietää, että mummolla saa aina jotain hyvää.

Illalla kun oltiin menossa kotiin, Limppu meni liukastumaan ja löi naamansa asfalttiin. Nicce lähti hurjaa vauhtia kotiin Limpun kanssa ja me äitin kanssa hiihdetiin perässä. Limppu rauhoittui nopeasti, mutta kaatumisen johdosta toinen etuhammas alkoi heilua. Limppu sai nukkua meidän välissä yön ja herätin Limpun kerran juomaan vettä, nähdäkseni, ettei pää ollut saanut kovempaa tälliä.


Tänään, eli keskiviikkona Limpulla olisi ollut päiväkotipäivä, mutta käytiin vain päiväkodissa kertomassa mitä edellisiltana oli tapahtunut ja hakemassa Limpun päiväkotikuvat, jotka oli tulleet päiväkodille.
Yhdeksän jälkeen soitin hammaslääkäriin ja saatiin päivystyaika klo 14.30. Yleensä en valita facebookissa tai blogissa meidän arjesta tai muusta, mutta tää päivä oli jotain ihan hullua. Aamulla me tiskattiin Limpun kanssa yhdessä (Limppu asetteli jo tiskattuja laseja altaassa) ja kun oli aika tiskata veitset, sanoin Limpulle, että hän saa mennä leikkimään omia leikkejään hetkeksi ja siirsin hänet pois. Tästä Limppu kuitenkin suuttui ihan kauheesti ja alkoi huutamaan. Mä en välittänyt hänen kiljumisista, vaan jatkoin tiskaamista, että saan sen vihdoin päätökseen. Hetken päästä Limppu tulee mun viereen ja sanoo ''Äiti, kako'' ja osoittaa pöydän alle. No meidän pieni Limppu hurmuri oli päättänyt kostaa pissaamalla pöydän alle. Nyt tapahtuma jo naurattaa, mutta silloin olin jo burn outin partaalla (en oikeasti), tai ainakin tuntui siltä. Aamupäivään kuului myös 20min pituiset päiväunet, kahden tunnin päkkäreiden sijaan, eläinten härnäämistä yms. Ja kun oltiin menossa hammaslääkäriin, portaat toiseen kerrokseen, Limppu meni ja astui yhden portaan väärin, kaatui ja löi alahuulensa portaaseen. Limppu ei ikinä ole kaatunut portaissa, ja tekee sen nyt, kun ollaan jo valmiiksi menossa tarkastuttamaan hampaita. Toisaalta, aika hyvä ajoitus, mutta musta tuntuu välillä tuon uhmataaperon kanssa, että harmaannun ennen aikojani.

Päästiin kuitenkin sinne hammaslääkäriin ja meidän otti vastaan ihana hammaslääkäri, joka kehui kokoajan Limppua reippaaksi. Käynti oli nopea ja saatiin ohjeiksi, ettei saa syöttää mitään kovaa, eikä hapanta suun haavojen takia. Kolmen viikon päästä hampaan olisi pitänyt kiinnittyä itseksekseen, mutta jos ikenen päälle tulee ''tasku'' niin hammas on mennyt kuolioon ja se otetaan pois.
 Multahan on vedetty neljä vuotiaana molemmat etuhampaat pois, koska tein jatkuvasti kaikkea kiellettyä, kuten vedin pikkurekalla täysiä päin maton reunukseen, hypin sohvalla ja lensin naama edellä alas ja seisoin liikkuvassa bussissa lentäen käännöksessä bussin korkeat portaat alas, naama edellä. Mulla ei kuitenkaan rautahampaat vahingoittuneet, luojan kiitos, enkä usko että Limpullakaan on, vaikka hammas menisikin kuolioon.
Sellainen touhukas alkuviikko meillä! Nyt herkuttelen suklaalla, ja menen ihan pian nukkumaan, että jaksaa huomenna juhlia Halloweeniä parhaassa seurassa!

<3: Laura

2 kommenttia :

  1. Voi Limppu! :/ :D Kyllä sunki hermoja nyt koetellaa! :D Tsemppiä uhman kanssa! :D <3

    VastaaPoista