24. lokakuuta 2014

Lets talk about strech marks

Niinkuin otsikko kertoo, nyt puhutaan raskausarvista. Englannin kieleksi se on jopa paremmin muotoiltu sana venytys arvet, eikä tönkösti suomeksi raskausarvet, ihan niinkuin raskausarpia tulisi vain raskaana oleville.
 Erilaisia keskustelupalstoja, blogeja lueskellessani ja ihmisten kanssa juteltuani tässä vuosien varrella, olen huomannut tietynlaista tietämättömyyttä mitä tulee raskausarpiin ja niiden syntyyn. Raskausarvethan syntyvät kun iho ei veny samaan tahtiin kun ihminen lihoaa, tai sanoisin enneminkin, että kasvaa.



Jokaisella ihmisellä on erityyppinen iho, toisilla erittäin elastinen, hyvin venyvä ja palautuva, toisilla erittäin tiukka ja joillain jotain siltä väliltä. Itse kuulun tähän kastiin jolla on erittäin tiukka ja venymätön iho. Ensimmäistä napakorua laittaessani 14-vuotiaana, lävistäjä jopa sanoi, että ihoni on kumman kireä ja lävistäminen kesti normaalia kauemmin ja näinollen teki myös erittäin kipeää.

Kerran vuosia sitten yksi ystäväni totesi kun puhuttiin raskausarvista "no ei mulla mitään sellaisia oo, enhän mä oo raskaana". Olin hämmentynyt, mutten sanonut mitään. Minä olen saanut ensimmäiset raskausarpeni 13-14-vuotiaana, kun vartaloni alkoi muuttua lapsen vartalosta pikkuhiljaa naisen vartaloksi. Painoni muuttui 50kg:sta 54 kiloon. Eli painoa tuli noin neljä kiloa. Missään vaiheessa en ole kokenut nopeaa ja suurta painonnousua, vaan minulle saattoi ilmestyä raskausarpia ihan yhden kilon painonmuutokesta. Raskausarpeni tulivat sisäreisiin ja opin elämään niiden kanssa. Toki häpesin niitä pitkään, enkä mielelläni käyttänyt lyhyitä shortseja kesäisin, enkä kavereilla yökyläillessäni ollut pienissä vaatteissa. Tiesin itse jo silloin totuuden raskausarvista, ja erilaisista ihotyypeistä, mutta suurimmalle osalle ystävistäni raskausarvet olivat lihavan ihmisen, tai raskaana olevan merkki, eikä olisi tuntunut hyvältä tulla lokeroiduksi kumpaankaan kategoriaan epävarmana kolme-neljätoistavuotiaana.

Raskausaikana sain arpia lisää sisäreisiin, kylkiin, vatsaan, pohkeisiin ja rintoihin. Suurimmat arvet ovat vatsassani, ja ne tulivat vain muutamaa viikkoa ennen synntystä, hitaasti mutta varmasti kasvavan mahan kanssa. Ihoni kertoi, että nyt riitti, tämän enempää en veny. Ja kiloja minulle tuli yhteensä vain 7.
Raskausarvet syntyvätkin monelle raskauden viimeisillä viikoilla tai jopa synnytyksen jälkeen, kuten rintoihin kun maito alkaa nousta kunnolla ja rinnat kasvavat.
Voin kertoa valitettavan totuuden jokaiselle; jos olet tai ihosi on altis raskausarville, tulet niitä saamaan vaikka uisit rasvoissa ja öljyissä.
Raskausarvet vaalenevat miltein näkymättömiksi vuosien kuluessa, mutta syvimmät arvet pystyy tuntemaan kädellä siltikin. Mutta toki ihosta huolehtiminen ja rasvaaminen on tärkeää, ja hyvillä rasvoilla voi auttaa raskausarpia paranemaan.

Musta on vähän kummallista, että edelleen, jopa äitiysblogeissa raskausarvet ovat jotenki tabu, tai ainakin tuntuu siltä, että moni joka on niin ''onnekas'' ettei niitä saanut, kehuskelee ja leveillee asialla ja he jotka ''eivät olleet yhtä onnekkaita'' peittävät itsensä, eivät puhu juurikaan asiasta ja ehkä jopa häpeävät. Välillä minustakin on tuntunut, että raskausarpeni ovat muille isompi ongelma kuin itselleni. Mahaani tulee koko loppuelämän koristamaan tiikerinraidat, mutta mitäs sitten? Minä olen paljon muuta kuin ne raskausarvet ja olen kyllästynyt tähän kauneusihanteeseen, johon kuuluu vain sileä, heleä iho. Miksi jaksetaan kampanjoida isompien, kurvikkaiden ihmisten puolesta? Siitä, ettei kaikki ole size 0, mutta raskausarvet pysyvät edelleen vain paitojen alla piilossa. Raskausarvista puhutaan niin vähän, että ne pelottavat ihmisiä. Mitä turhaan, tuleehan meistä vanhoinakin ryppyisiä ja sitten se on goodbye forever sileä iho, ellet sitten käänny botoxin puoleen.

Näyttäkää rohkeasti arpenne, ja puhukaa niistä.
Älkää enää suostutuko häpeämään tai pelkäämään yhtä maailman normaaleimmista asioista.

20 kommenttia :

  1. Raskausarvet sain omaan vartalooni jo 11 vuotiaana, kun kehityin ulkoisesti ikäisiäni nopeammin. Kyllä niitä häpesi, kun ei muilla pelkkää luuta ja nahkaa olevilla tytöillä tuollaisia kauhistuksia ollut. Nykyään olen jopa sinut mun vatsanahka poimunkin kanssa! Onhan se joidenkin mielestä järkyttävä, ruttuinen roikkuva pullataikina, mutta se on mulle tärkeä muisto vaikeasta raskaudesta ja ihanasta tyttärestä, niinkuin arvetkin mitkä tuli odotusaikana. :)

    Pilvilinnoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen <3 mutta ihana että oot sinut arpiesi kanssa! :)

      Poista
  2. Ihana kun joku uskaltaa puhua asiasta! Mulla on ollut raskausarpia 11-vuotiaasta asti, kiitos nopean painonnousun lääkkeiden takia (hei musta otettiin jopa varoittavia kuvia, että joo näillä lääkkeillä voi tällaistakin tapahtua!), ja pitkään häpesin niitä. Näin itseni vanhana naisena, joka ei koskaa tule olemaan oikeasti nuori ja sileä. Ikuisesti päälle 70-v.
    Ja höpönlöpön!
    Tiger, you've earned those stripes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ei, tosi kamalaa tollanen että käytetään esimerkkinä miten voi käydä, varsinkin lapselle/nuorelle nää ulkonäköasiat on niin vaikeita! Mutta onneks kun kehittyy aikuiseksi niin alkaa tajuamaan että ei niissä oo mitään hävettävää oikeesti, ihan luonnollisia ne on :)

      Poista
  3. Instagramista löytyy nimimerkki loveyourlines, josta löytyy tarinoita raskausarpien takaa. http://instagram.com/loveyourlines :)

    Miestenkin pitäs tulla ulos "raskausarpiensa" kanssa, niin naiset ei ehkä tajuis nolostella niitä. Mä tunnen tosi paljon miehiä (jotka eivät edes ole lihavia!), jotka ovat kasvupyrähdyksiensä aikana saaneet venymäarpia esim. selkäänsä tai takamukseensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitti vinkistä hei! kävin kattomassa sitä sivua ja oi miten upeita tarinoita ja ihmisiä siellä oli! kovin moni vaan tuntui määrittelevänsä itsensä arpien perusteella ja vihaavansa itseään niiden takia mikä on niin väärin :/

      Musta tuntuu että miehet ei niinkään välitä vaikka heillä olisi raskausarpia, kuten munkin mies, hän on niin fit eikä ikinä ollut lihava mutta on hänelläkin pieniä raskausarpia, muttei välitä niistä ollenkaan, eikä edes tiennyt niistä ennenkun minä näin ne mutta ei onneksi siltikään välittänyt yhtään :D

      Poista
  4. Mulla tuli raskaudessa tosi vaaleita arpia peppuun ja reisiin. Maidon noustessa rintoihin, muttei nekään taida enää näkyä tai en ainakaan oo kiinnittäny huomiota. Toisaalta oon ihan tyytyväinen, et esimerkiks maha säästy niiltä, mut toisaalta oon vähän outo, koska jollain tapaa olisin ne halunnu. :D Joka päivä katon peilistä, et onhan mun Linea negra viel näkyvissä, enkä kestä sitä päivää, kun se hävii! Tuntuu vähän samalta kun ois aina ollu pitkät hiukset ja leikkais lyhyeks. Se on ollu siinä jo sen aikaa, et on osa itseä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahahh vähän hyvä :D ensin mä ajattelin et apua oikeesti mitkä raidat mun mahassa on, että en tuu ikinä pääsee niistä eroon mut nyt ne vaan on osa mua, eikä niihin enää kiinnitä sillä tavalla huomioo mitä ennen. Mä en edes muista mun mahaani ilman niitä, vähän niiku elämä ennen lasta on vähän sellasen sumun peitossa :D

      Poista
  5. Aika neutraalisti pystyt aiheesta puhumaan! Hyvä niin, on nimittäin eka neutraali postaus jonka mä olen nähnyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti pystyn, onhan tää yhtä luonnollinen asia kun esim. naururypyt :)

      Poista
  6. Minä olin "onnekas" enkä raskaudessa saanut kuin kolme 1cm mittaista arpea. Mutta olen kasvanut todella nopeasti, kasvuani jopa tutkittiin sairaalassa ja se oltaisiin voitu pysäyttää. Joten nopeasta pituuskasvusta ja nopeasta kehittymisestä olen saanut aimo läjän raskausarpia sisä- ja ulkoreisiin, kylkiin ja rintoihin. Mutta mitäs sitten? Olin aivan varma, että saan arpia myös raskaana, mutta kohtuni on taaksepäin kallellaan ja olen pitkä, joten vatsa ei edes kasvanut kovin isoksi.

    Mukavaa kuulla, että muutkin on sinut arpiensa kanssa. Jos arvet tekee miehen, niin tekisikö myös naisen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan ehdottomasti ne tekee naisen, mutten silti vähättele ihmisiä joilla ei raskausarpia ole :)

      raskainta on ehkä saada raskausarvet todella nuorena, koska silloin on mieleltään vielä niin lapsi ja ottaa kaiken vähän liian vakavasti ja henkilökohtaisesti, haluaisi olla juuri niinkuin muut eikä erottua joukosta ainakaan negatiivisella tavalla, mutta todella monelle juuri tulee arvet nopeasta kasvusta. Mutta onneksi mitä enenmmän kasvaa aikuiseksi sitä enemmän alkaa hyväksyä itseään sellaisena kun on :)

      Poista
  7. Todelal hyvä postaus! Mullekin tuli loppuraskaudesta yllättäen paljon arpia, ja tokihan se vähän harmitti, mutta eipä ne oikeastaan haittaa ollenkaan kun muistuttavat vain ihanasta vauvamasusta. :) Mulal tuli teininä rintoihin arpia kun en kasvoi ja häpeilin niitä ihan sikana, mutta sittemmin ne on haalistunu niin paljon ettei niitä enää huomaa ollenkaan, eikä oikeastaan tunnekaan. Jännä, ettei mulla oo tullut yhtään arpia rintoihin nyt raskauden ja imettämisen myötä. Ehkä mulla on vaan liian isot rinnat ja ne on tottunu jo venymään ku oon välil lihonnu ja välil vähän laihtunu ja rinnat aina vaihtaa kokoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon että jos se iho on jo kerran venenyt äärimmilleen ja siitä tullut arpia niin niitä ei enää sen jälkeen helposti tule, ellei sitten veny vielä siitä mitä silloin kun sai arvet. Saa nähdä miten munkin maha reagoi tähän raskauteen, että tuleeko lisää tiiketiraitoja loppuvaiheessa :)

      Poista
  8. Mä niin muistan kaikkien niiden tietämättömien ihmisten hämmästyneet ilmeet ja kysymykset "miten sulla voi olla raskausarpia, kun et oo edes ollut raskaana??" Niinpä niin.. Moni kuvittelee että näitä arpia tulee vain raskaana ollessa, mutta kummasti minun miehellänikin on kyseisiä arpia esimerkiksi selässä lapsuusajan hurjan vauhdikkaan pituuskasvun takia.

    VastaaPoista