KUN LAPSI SAIRASTUU IKÄVÄSTÄ





Meidän päiväkodin aloitus ei mennyt niinkuin Strömsössä.

Päivä alkoi hyvin. Ensin laitoimme lasten tavarat omiin lokeroihin, vaipat paikalleen, kuravaatteet naulakkoon ja kumpparit kenkähyllyyn. Liivit päälle, lapaset käpäliin ja pihalle.
Rafael löysi itselleen mopon, jolla lähti huristelemaan ja Rosalie jäi hoitajan kanssa keinumaan. Annoin pusut ja kerroin, että tulen hakemaan iltapäivällä. Vilkutettiin heipat ja lähdin pois.

Koko päivän mahaa puristi jännitys.

Pärjääkö ne? Entä jos he karkaavat pihalta eikä kukaan huomaa? Vakuuttelin itselleni, että kyllä minulle oltaisiin soitettu. Kyllä joku kaduilla olisi nähnyt kaksi pientä lasta haahuilemassa keskenään.
Kello alkoi lähennellä lasten hakuaikaa.

Puhelimeni pirahti soimaan. Näytössä vilkkui päiväkodin nimi.

"Moikka, juttu on nyt näin, että Rafael oksentaa, pääsetkö hakemaan?"

Lähdin samantien päiväkodille. Siellä Rafael odotteli mua eteisessä ja selviteltiin asiaa hoitajan kanssa. Mitä oli syönyt, miten käyttäytynyt, oliko koko päivän ollut ns. normaali.
Käytäntönä on, että lapsi on kaksi oireetonta päivää kotona vatsataudin iskiessä. Ei mulle tietenkään tullut mieleenikään laittaa lapsia seuraavana päivänä hoitoon.

Lähdettiin kotiin ja nyt tasan vuorokauden päästä siitä, kun Rafael oksensi, ei mitään. Ei yhtään huonovointisuutta, ei kuumetta, ei flunssaa, ei mitään. Yksi oksennus päiväkodissa.

Voiko lapsi tosissaan sairastua ikävästä? -Näköjään voi!
Nyt ollaan kuitenkin koko perhe (pappaa lukuun ottamatta) kotona, terveinä.

Onko kellään kokemusta tällaisesta?

*reppu saatu lasten.fi

LAPSIMESSUT 2018

Viime viikonloppuna järjestettiin taas Lapsimessut Helsingin Messukeskuksessa. Me suunnattiin messuille poikien, Janinan ja hänen tytön kanssa. En ottanut meille rattaita mukaan, koska ajattelin, että Rafael mielummin kuitenkin kävelee kuin istuu rattaissa, eikä meillä tällä hetkellä ole kuin tuplarattaat. Möin meidän matkikset ja yhdistelmät pois, kun tarkoitus olisi ostaa kätevät rattaat, jotka on helppo ottaa mukaan, mutta kulkee maastossa paremmin kuin perus matkikset.
Mulla oli kyllä Rafaelille valjasreppu mukana, ettei pääse liihottamaan pitkin messukeskusta ihan vapaana.
Päästiin paikanpäälle, ja jo parkkihallissa huomasin että ounou, huono ajatus lähteä ilman rattaita. Rafael on aika vilkas tapaus, ja meidän messut meni vähä miten meni. Ja päätin, että ensi messuille lähden ilman lapsia. Messukeskus ja noin iso tapahtuma oli selkeästi Rafaelille liikaa. Hän oli ihan levoton, väsyi nopeasti ja oli hämillään niin isosta ihmisvilinästä. 
Kerettiin me kuitenkin käydä Hoplopin pomppulinnoissa, ostamassa Raikastamolta paketillinen pillimehuja, ja katsomassa pikaisesti eläimiä ja outlet puolelta meikkejä. Käytiin syömässä ja näin monia uusia, kivoja lastevaatemerkkejä ja sisustusjuttuja lastenhuoneeseen.














Lapsille oltiin järkätty ihan kivasti temppuilurataa, pomppulinnaa, liikennepuistoa, mutta mä jäin kaipaamaan jotain isompaa aidattua aluetta missä nämä aktiviteetit tapahtuu. Se on aivan järkyttävä tunne, kun oma lapsi katoaa, mutta aidoilla lapset pysyisi sillä tietyllä alueella, eikä pääse esimerkiksi ulos messukeskuksesta Helsingin vilkkaaseen liikenteeseen. Lapsille olisi voinut järjestää isomman seikkailupuisto-tyyppisen rakennelman, mikä mennään yhdessä vanhemman kanssa, ja isommat tietty yksinkin. Mutta lapsimessut on kyllä suurimmilta osin ''shoppailumessut'', jos äidit jonottavat ennen sisäänpääsyä ja juoksevat kilpaa tietyille lastenvaateständeille, jotka on aidattu ja vartioitu. Mä en ole ikinä kokenut, että yksikään vaate, saati lastenvaate olisi niin tärkeä, että sitä pitää juosten lähteä hakemaan.

Mutta pakko antaa plussaa kyllä, kaikki vaatebrändit oli panostaneet kyllä ständien visuaaliseen ilmeeseen, ja sai mussa aikaan ihastuneita huokauksia, sekä selvästi inspiroitumista varsinkin sisustamiseen. Olenkin eilisen päivän käyttänyt siivoamalla ja järkkäilemällä meidän lastenhuonetta.

Kävitkö sä messuilla lasten kanssa vai ilman? Shoppailemassa vai vain kertelemässä?


*liput/bloggaajapassi messuille saatu messukeskukselta

KOLMEN LAPSEN KAAOS



Kun aloin odottamaan meidän kolmatta lasta, mun äiti kertoi lukeneensa jostain tutkimuksesta, jossa perheet joissa on kolme lasta ovat onnettomimpia. Ei hän mitään pahaa tarkoittanut, mutta kertoi vain ohimennen. Tämä ei tietenkään tehnyt mun fiiliksiä yhtään paremmaksi, kun jo stressasin valmiiksi kaikesta, kun raskaus tuli niin yllätyksenä.

Nyt meillä on takana kohta kaksi vuotta kolmen lapsen kanssa, ja vieläkin saan paljon kyselyjä, että onko se rankkaa, miten se eroaa siitä, kun on yksi tai kaksi lasta.

Faktahan on se, että kädet on täynnä kokoajan.

Tähän voi myös vaikuttaa se, että meidän kahden nuorimman ikäero on vain yhden vuoden ja kuukauden.
 Meillä on arki ollut kokoajan hyvin aikataulutettua. Meillä toistuu päivässä samat asiat melkein minuutin tarkkuudella ja ilman sitä en tiedä missä oltais.
Vaikeimpia tilanteita on nukkumaan menot. Ollaan vaihdettu tämän kahden vuoden aikana lapsia eri huoneisiin ja eri kokoonpanoilla, mutta nyt kaikki nukkuvat samassa huoneessa.
Nukutetaan pääsääntöisesti aina yhdessä lapset, esikoinen nukahtaa AINA ensimmäisenä, alle kymmenessä minuutissa, mutta meidän kaksi-ja kolmevuotiaat uhmataaperot vetävät kyllä yleensä puolen tunnin-tunnin showt ennenkuin nukahtavat.

Jokainen lapsi on yksilö.

Uskoisin, että se kuinka helppoa tai kuinka vaikeaa useamman lapsen kanssa on, riippuu siitä minkä luonteisia lapset on. Toiset on temperamenttisimpia kuin toiset, toiset testavaavat rajojaan enemmän tai nukkuvat huonommin.
Se riippuu myös lasten iköerosta. Sanoisin, että pienessä ja isossa iköerossa on molemmissa puolensa. Pienessä ikäerossa on tottunut jo siihen vaipparumbaan ja valvomiseen, kun taas isommassa ikäerossa tarvii "huolehtia" vaan siitä vauvasta, kun isompi sisarus on jo sen verran itsenäinen, että syö itse, pukee itse, käy vessassa itse.
Mutta ajattelen sen niin, että sisarukset ovat siunaus, ja jos mä pystyny antamaan lapsilleni jotain niin tärkeää ja ainutlaatuista, kestän mä muutaman vuoden valvomiset ja uhmataistelut.

Päiväkoti avuksi arkeen ja jaksamiseen.

Nyt mä olen valvonut kolme vuotta. Kokonaisia nukuttuja öitä mulle on kertynyt alle 50. Valehtelisin jos väittiäisin, etten ole väsynyt ja uupunut. Nyt ollaan siinä pisteessä, että valvotut yöt vaikuttaa mun kokonaisvaltaiseen jaksamiseen,  muistamiseen ja mielialaan. Ja nyt lapset aloittaa päivähoidon, ja mä nukun univelat pois siihen asti, että mulle aukeaa opiskelupaikka tai työ.

Ihanimmat kerhoreput

*YHTEISTYÖSSÄ: Lasten.fi




Päiväkodin aloitus lähenee hurjaa vauhtia, ja ennen aloitusta oli pakko tehdä muutamia hankintoja. Ensimmäisenä meiltä puuttui kokonaan lasten hoitoreput.
Kun Limppu aloitti päiväkodin muutama vuosi sitten, hankittiin hänelle Skip Hopin apinareppu, joten tuntui luonnolliselta hommata Rafaelille ja Rosalielle samanlaiset. Rakastan Skip Hopin reppuja ja kun jokainen on toinen toistaan suloisempi, iskee ihan hirveä valinnan vaikeus. Onneksi Rafael on jo sen verran iso poika, joten hän valitsi itse itelleen kettu-repun, ja näin helpotti äidin valintatuskaa. Rosalielle valittiin leopardi-reppu.

Saatiin siis reput yhteistyössä Lasten.fi verkkokaupasta, ja sieltä löytyy jos jonkinmoista tavaraa lapselle, aina sisustustarroista potkupyöriin ja bobbleseista äitiystarvikkeisiin, kannattaa käydä tsekkaamaassa. Toimituksen nopeudesta ja mukavasta asiakaspalvelusta plussaa.

Minkälaisia kerho/hoitoreppuja teiltä löytyy?
Onko Skip Hopin reput teille tuttuja?

LAPSIMESSUT LÄHENEE | Lippuarvonta Instagramissa

Lapsimessut järjestetään tulevana viikonloppuna, ja meidän jengi suuntaa sinne lauantaina. Oon aiempina vuosina käynyt siellä yksin, sekä lasten kanssa. Tänä vuonna otan pojat mukaan, ja Rosalie saa jäädä papan kanssa kotiin. Hän on sen verran vilkkaassa taaperoiässä, ettei mulla riittäis kädet kaikkien kanssa, eikä häntä kiinnosta samalla tavalla messujen ohjelma, mitä Rafaelia ja Limppua. Saadaan seuraa Janinasta ja hänen tytöstä, ihan superia.
En osaa oikestaan nimetä mitä odotan messuilta eniten, päämäärä on se että lapsilla on kivaa.

Mun instagramissa (@laurajohannau) on vielä 17.4 asti käynnissä messulipun arvonta, käy osallistumassa.

Kuvia vuoden 2016 messuilta







Ristiäisissä











Viime viikonloppuna juhlittiin mun siskon pojan ristiäisiä, ja musta tuli vauvan kummitäti. Vauva on meidän lasten ensimmäinen serkku ja lapset on olleet todella innoissaan, ja tämä täti myös! Aina kun nähdään, taistellaan kuka saa pitää vauvaa eniten sylissä.
Mun sisko oli loihtinut aivan tajuttoman herkullisia tarjottavia, ja ai että kun nousee vesi kielelle, kun näitä kuvia katsoo!
Ristiäiset oli ihanat pienet ja tunnelmalliset, rennot ja herkät. Meidän lapsetkin osas istua tosi hienosti hiljaa kuunnellen pappia. Muutaman kerran Rafael ja Rosalie kuiskaili ''äitiii''. Ihanat juhlat.

Huomenna meillä alkaa päiväkotiin tutustuminen, jännittää!

Ja hei, mun instagramissa (@laurajohannau) on vielä keskiviikkoon saakka lapsimessulippujen arvonta, käykää osallistumassa. Ihanaa sunnutaita kaikille!

Custom Post Signature

Custom Post  Signature